Edward Elgar

Wikipedia

Edward Elgar (2. kesäkuuta 1857–23. helmikuuta 1934) oli brittiläinen säveltäjä. Hän syntyi Broadheathissa, pienessä worcestershireläisessä kylässä pianonvirittäjä ja musiikkikauppias William Elgarille sekä tämän vaimolle Annille.

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Lapsena Elgar opiskeli musiikkia pääasiassa itse, koska hänen vanhemmillaan ei ollut tarpeeksi rahaa kustantaakseen tämän opintoja. Elgar kiinnostui musiikista alun perin isänsä musiikkiliikkeessä olleiden nuottien ja soitinten ansiosta. Joskus hän otti liikkeestä löytyneitä nuotteja mukaansa maaseudulle ja tutki niitä. Myöhemmin Elgar sai sävellyksiinsä usein inspiraation luonnosta.

15-vuotiaana Elgar jätti koulun ja ryhtyi asianajajaksi. Vuoden kuluttua hän kuitenkin päätti alkaa työskennellä musiikin parissa. Vuonna 1879 Elgar alkoi soittaa viulua orkesterissa. Kerran hän pääsi soittamaan Antonín Dvořákin kuudennen sinfonian ja Stabat Materin. Elgar piti Dvorakin orkestroinnista ja otti hänen musiikistaan vaikutteita useisiin varhaissävellyksiinsä.

29-vuotiaana Elgar tapasi Caroline Alice Robertsin, jonka kanssa meni kolme vuotta myöhemmin naimisiin. Elgar sävelsi vaimolleen kamarimusiikkikappale Salut d'amourin. Myöhemmin kappaleesta tuli yksi säveltäjän arvostetuimmista. Salut d'amourin alkuperäinen versio esitetään pianolla ja viululla.

Pian pariskunta muutti Lontooseen. Täällä Edward Elgar omistautui täysin säveltämiselle. Säveltäjä ei kuitenkaan saanut suosiota ja pian pariskunta muutti takaisin.

[muokkaa] Läpimurto

Elgar alkoi saavuttaa menestystä säveltäjänä 1890-luvulla. Varhaisimpiin mestariteoksiin lukeutuu muun muassa Serenadi jousiorkesterille vuodelta 1892.

Lopullinen kansainvälinen läpimurto tapahtui, kun Elgar vuonna 1899 sävelsi tunnetut Enigma-muunnelmansa. Ne ensiesitettiin Lontoossa arvostetun saksalaisen kapellimestari Hans Richterin johdolla. Elgar itse kertoi, että teos syntyi, kun hän alkoi eräänä päivänä improvisoida pianolla yhtä melodiaa. Sitten hän alkoi muunnella sitä niin, että jokainen muunnelma kuvaisi jotakuta hänen ystäväänsä. Tämän jälkeen säveltäjä orkestroi muunnelmat ja teoksesta tuli menestys. Lopullisessa työssä muunnelmia oli kaikkiaan neljätoista.

1890-luvulla Elgar sävelsi myös useita vokaalimusiikkiteoksia, kuten kantaatti The Black Knightin. Ne eivät kuitenkaan ole nykyään kovin tunnettuja. Vokaalimusiikin alalla säveltäjän ensimmäinen mestariteos oli hänen vuonna 1900 säveltämänsä oratorio The Dream of Gerontius. Teoksen ensiesitys 3. lokakuuta 1900 ei ollut kovin menestyksekäs, mutta nykyään teosta pidetään yhtenä Elgarin onnistuneimmista.

Elgar tunnetaan nykyään parhaiten orkesterille säveltämiensä viiden Pomp and Circumstance -marssin ansiosta. Kaksi ensimmäistä marssia hän sävelsi vuonna 1901. Niistä ensimmäisen hän sovitti seuraavana vuonna myös kuorolle. Vuosina 1905, 1907 ja 1930 Elgar sävelsi kolme viimeistä marssia. Vuonna 1930 sävelletyn viidennen marssin melodiat olivat kuitenkin syntyneet jo aiemmin. Säveltäjä ehti myös tehdä luonnoksia kuudennesta marssista.

Vuosina 1902–1914 Elgar oli suosituimmillaan. Niinä vuosina hän teki neljä matkaa Yhdysvaltoihin, joista yhdellä hän esiintyi kapellimestarina. Vuonna 1904 Elgarille annettiin aatelisarvo. Vuonna 1908 Elgar sävelsi ensimmäisen sinfoniansa. Se esitettiin jo samana vuonna sata kertaa.

[muokkaa] Myöhemmät vaiheet

1910-luvun loppupuolella Elgarin suosio alkoi hiipua. Hänen viimeisenä merkittävänä teoksenaan pidetään vuonna 1919 sävellettyä sellokonserttoa. Pian konserton säveltämisen jälkeen Elgarin vaimo kuoli. Elämänsä loppupuolella Elgar ei enää säveltänyt juuri mitään merkittävää. Myöhemmin säveltäjä alkoi säveltää oopperaa, mutta se jäi kesken. Elgarilta tilattiin myös kolmas sinfonia, mutta sekään ei ehtinyt valmistua. Sittemmin säveltäjä Anthony Payne sävelsi kyseisen sinfonian valmiiksi.