Edie Sedgwick
Wikipedia
Edith Minturn "Edie" Sedgwick (s. 20. huhtikuuta 1943, Santa Barbara, Kalifornia - k. 16. marraskuuta 1971, Santa Barbara, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä, valokuvamalli ja perijätär, joka tunnettiin myös pop-taiteilija Andy Warholin "supertähtenä".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Biografia
[muokkaa] 1943 - 1964: Lapsuus, teini-ikä ja Harvard
Edie Sedgwick kuului isänsä Francis Minturn Sedgwickin (1904 – 1967) puolelta Massachusettsista tulevaan rikkaaseen ja vanhaan Sedgwickien sukuun. Suvun patriarkkana pidetään tuomari Theodore Sedgwickiä (1746 – 1813), joka piti Yhdysvaltojen ensimmäisen tummaihoisen orjan oikeuksia koskeneen oikeudenkäynnin. Edien äiti Alice Delano de Forest (1908 - 1988) oli Henry Wheeler de Forestin, Southern Pacific Railroadin pääjohtajan, tytär ja suoraan periytyvä Jesse de Forestista, joka oli mukana perustamassa Uuden Amsterdamin siirtokuntaa.
Francis Minturn Sedgwick oli ammatiltaan taiteilija. Hän oli opiskellut lakia Harvardissa, mutta oli mielenterveysongelmiensa takia joutunut jättämään opiskelun vuonna 1930. Sedgwick ja Alice Delano de Forest menivät naimisiin vuonna 1929 ja saivat kuusi lasta ennen Edien syntymää; Alicen ("Saucie", 1931 - ), Robert Minturnin ("Bobby", 1933 - 1965), Pamelan (1935 - ), Francis Minturnin ("Minty", 1938 – 1964), Jonathanin (1939 - ) ja Katherinen ("Kate", 1941 - ). Perhe muutti ennen Edien syntymää Santa Barbaraan, Kaliforniaan 3000 aarin kokoiselle karjatilalle. Edien jälkeen syntyi vielä perheen nuorin lapsi, Susanna ("Suky", 1945 - ).
Sedgwickit elivät lähes eristyksessä karjatilallaan, ja nuorimmat lapsista kävivät alakoulunsa siellä. 1950-luvun alussa tilalta löydettiin öljyä, ja Sedgwickit muuttivat 6000 aarin kokoiselle tilalle lähelle San Franciscoa. Edie Sedgwick kävi kalifornialaista Katharine Branson School–sisäoppilaitosta vuonna 1957. Pian hänellä todettiin kuitenkin syömishäiriö ja masennus, ja hän lopetti opiskelun joksikin aikaa. Vuonna 1958 Edie jatkoi koulunkäyntiä St. Timothy’sin sisäoppilaitoksessa Marylandin osavaltiossa. Vuonna 1960 hän joutui psykiatriseen Silver Hill-sairaalaan, ja sitten suljettuun Bloomingdalen psykiatriseen sairaalaan.
Edie päästettiin sairaalasta vuonna 1962, ja seuraavana vuonna hän lähti Harvardiin opiskelemaan muotoilua. Vuonna 1964 Edien isoveli Francis Minturn Sedgwick teki itsemurhan. Myös hänen toinen veljensä, Robert Minturn Sedgwick, oli sairaalahoidossa psyykkisten ongelmiensa takia. Edie Sedgwick lopetti opiskelunsa vuonna 1964 ja muutti New Yorkiin. Pian Edien muutettua Robert kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.
[muokkaa] 1965 - 1966: New York ja Andy Warhol
Vuoden 1965 alussa Edie Sedgwick tapasi pop-taiteilija Andy Warholin. Warhol ja Sedgwick alkoivat liikkua yhdessä ja Warhol teki Sedgwickistä uuden "supertähtensä" Baby Jane Holzerin tilalle. Sedgwick alkoi viettää aikaansa Warholin studiossa, The Factoryssa, ja teki tuolloin ensimmäisen koekuvauksensa (Screen Test). Sedgwick saattoi olla jo tuolloin muutamien Warholin underground-elokuvien huomaamattomissa rooleissa, esimerkiksi elokuvassa Horse Sedgwick nähdään pikaisesti taustalla poistumassa The Factorysta. Sedgwickin ensimmäinen merkittävä rooli oli maaliskuun 1965 elokuvassa Vinyl. Warhol antoi tämän jälkeen Sedgwickille rooleja muissakin elokuvissa kuten Poor Little Rich Girl, Kitchen, Beauty No. 2 ja Restaurant. Sedgwick kohosi underground–tähdeksi ja alkoi saada paljon julkisuutta Warholin supertähtenä.
Elokuussa 1965 yhdysvaltalainen Vogue-muotilehti teki Sedgwickistä artikkelin. Siinä Sedwickiä kuvattiin ajan nuorisokulttuurin ruumiillistumaksi, ja hänelle annettiin lempinimi youthquaker. Marraskuussa 1965 Sedgwickistä tehtiin artikkeli Life–aikakauslehteen. Sedgwick esitteli artikkelissa puketumistyyliään, johon kuuluivat olennaisena osana mustat leggingsit, pienet mekot sekä lyhyt ja vaalea hiustyyli.
Sedgwick pyrki kehittämään uraansa näyttelijänä ja alkoi suunnitella siirtymistä Hollywoodiin. Muusikko Bob Dylan ja tämän manageri, Albert Grossman, keskustelivat Sedgwickin kanssa mahdollisuudesta kuvata elokuva yhdessä. Sedgwick joutui kuitenkin erimielisyyksiin, ja katkaisi välinsä sekä Dylaniin ja Grossmaniin että The Factoryyn ja Andy Warholiin vuonna 1966. Sedgwickin oltua kuukausia poissa The Factorysta Warhol ja René Ricard kuvasivat Sedgwickin kanssa elokuvan The Andy Warhol Story, jossa Ricard näytteli Warholia.
[muokkaa] 1966 - 1971: Ciao!Manhattan ja viimeiset vuodet
Jätettyään The Factoryn ja uusien suunnitelmien epäonnistuttua Sedgwick kokeili valokuvamallin työtä, ja työskenteli hetken muotisuunnittelija Betsey Johnsonille. Sedgwick myös kuvasi muotiartikkelin Voguelle, mutta lehti päätti olla julkaisematta kuvia. Lokakuussa 1966 Sedgwickin asunto paloi tulipalossa, ja hän muutti asumaan Hotel Chelseaan, joka tunnettiin tuolloin taiteilijoiden ja boheemien asuinpaikkana. Matkustettuaan viettämään joulua perheensä luokse Kaliforniaan Sedgwickin vanhemmat veivät hänet Santa Barbaran kunnansairaalan psykiatriselle osastolle, josta hän kuitenkin pääsi nopeasti ulos ja lensi takaisin New Yorkiin.
Elokuvantekijät David Weisman ja John Palmer kiinnittivät Sedgwickin pienen budjetin filminsä Ciao!Manhattan pääosaan vuonna 1967. Elokuvan kuvaukset kuitenkin viivästyivät niin taloudellisten kuin laillistenkin seikkojen sekä näyttelijöiden päihteidenkäytön takia. Samana vuonna Sedgwick myös kuvasi Bostonissa kohtauksia Alban Bergin oopperaan Lulu, jonka Boston Opera Company aikoi esittää. Kohtauksia oli tarkoitus käyttää kuvamateriaalina oopperan taustalla, ja muutamia niistä esitettiinkin.
Sedgwickin henkinen ja fyysinen terveys oli ollut jo jonkin aikaa horjuva, ja hänellä oli vakava huumausaineriippuvuus. Sedgwick määrättiin psykiatriselle osastolle New Yorkin Gracie Square Hospitaliin, josta alkoi Sedgwickin kuolemaan asti kestänyt sairaalakierre. Vuonna 1968 Sedgwick palasi perheensä luokse Santa Barbaraan, jossa hänet pidätettiin seuraavana vuonna huumausainerikoksesta. Sedgwick siirrettiin Cottage Hospitalin psykiatriselle osastolle. Hän pääsi kuvaamaan Ciao!Manhattanin loppuun vuonna 1971, jonka jälkeen oli jälleen sairaalahoidossa.
Sedgwick meni naimisiin Kaliforniassa 24. heinäkuuta 1971 Michael Postin kanssa. Sedgwick ja Post asuivat yhdessä Santa Barbarassa.
[muokkaa] Kuolema
15. marraskuuta vuonna 1971 Sedgwick oli vieraana Santa Barbara Museumissa järjestettävässä muotinäytöksessä. Tapahtumaa oltiin myös kuvaamassa televisiosarjaan An American Family.
Edie Sedgwick kuoli barbituraattien yliannostukseen kotonaan aamuyöllä 16. marraskuuta 1971 (kuolinpäiväksi nimetään usein myös 15. marraskuuta, mutta virallisessa, Santa Barbaran kunnan patologin myöntämässä kuolintodistuksessa päiväksi nimetään 16. marraskuuta [Lähde: Stein, Jean; Edie: an American Biography (Knopf,1982)]. Virallisen kuolintodistuksen mukaan kuolinsyynä oli onnettomuus tai itsemurha. Sedgwick haudattiin Oak Hill–hautausmaalle Ballardiin, Kaliforniaan.
[muokkaa] Kuoleman jälkeen
Sedgwickin viimeinen elokuva, Ciao!Manhattan, julkaistiin vuonna 1972. Ensimmäinen Sedgwickistä kirjoitettu kirja, Jean Steinin kirjoittama elämäkerta Edie: an American Biography, julkaistiin vuonna 1982.
Artisti Patti Smith kirjoitti runon Edie Sedgwick (1943 - 1971) Sedgwickin muistolle. Runo löytyy Smithin runokokoelmasta Seventh Heaven (1972).
Sedgwick on inspiroinut muusikkoja, ja hänestä on kirjoitettu jonkin verran kappaleita. Esimerkiksi nämä kappaleet on kirjoitettu Sedgwickistä:
- The Cult: Edie (Ciao Baby), julkaistu albumilla Sonic Temple (1989).
- Edie Brickell & New Bohemians: Little Miss S, julkaistu albumilla Shooting Rubberbands at the Stars (1988).
- James Ray and the Performance: Edie Sedgwick, julkaistu singlen Mexico Sundown Blues 12-tuumaisen version b-puolella. Uudempi versio kappaleesta on nimeltään Edie ja on sisälletty James Rays Gangwarin LP-albumille Psychodalek.
- Etienne Daho: La Ballade d'Edie S..
- The Long Blondes mainitsee Sedgwickin kappaleessaan Lust In the Movies.
Sedgwickistä ollaan tulossa julkaisemaan elokuva Factory Girl joulukuussa 2006. George Hickenlooperin ohjaamassa elokuvassa Sedgwickiä esittää näyttelijä Sienna Miller. Elokuva on kuitenkin saanut jo paljon kritiikkiä osakseen Sedgwickin perheeltä ja läheisiltä, joista monet ovat kieltäneet nimiensä käytön elokuvassa.
[muokkaa] Filmografia
- Screen Test (koekuvaus, 1965)
- Horse (1965)
- Vinyl (1965)
- Bitch (1965)
- Poor Little Rich Girl (1965)
- Face (1965)
- Restaurant (1965)
- Kitchen (1965)
- Afternoon (alkuperäisesti osa Chelsea Girlsiä, 1965)
- Beauty No. 1 (1965)
- Beauty No. 2 (1965)
- Space (1965)
- Outer and Inner Space (1965)
- Lupe (1965)
- The Andy Warhol Story (1966 tai 1967)
- **** (Four Stars) (1966 tai 1967)
- Diaries, Notes and Sketches (1970)
- Ciao! Manhattan (1972)
[muokkaa] Lähteet
- Stein, Jean; Plimpton, George (toimittanut): Edie: an American Biography, Knopf, 1982.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Stein, Jean; Plimpton, George (toimittanut): Edie: an American Biography, Knopf, 1982.
- Weisman, David; Painter, Melissa : Edie: Girl On Fire, Chronicle Books, 2006.
