Duomo di Milano
Wikipedia
Duomo di Milano on tunnettu, Milanossa, Italiassa sijaitseva goottilaistyylinen katedraali. Duomo di Milano on Euroopan toiseksi suurin katedraali Sevillan katedraalin jälkeen. Se on 157 metriä pitkä ja tilaa riittää 40 000 ihmiselle.
[muokkaa] Sijainti
Duomo sijaitsee Piazza di Duomolla, keskellä Milanon kaupunkia. Aukiolla sijaitsee myös Galleria Vittorio Emanuele II di Milano ja Castello Sforzesco näkyy Via Danten toisessa päässä, Duomoa vastapäätä. Duomo on avoinna yleisölle ja pientä maksua vastaan pääsee myös Duomon katolle, josta on näkymät Milanon keskustan ylle.
[muokkaa] Historiaa
Milanon katuverkostosta on pääteltävistä, että Duomon sijainti on ollut Milanon keskus Rooman valtakunnan ajoista lähtien. Paikalle rakennettiin 400-luvulla Pyhän Ambrosiuksen Uusi basilika, jota laajennettiin 836. 1075 rakennukset vahingoittuivat tulipalossa ja jälleenrakennuksen myötä nykyinen Duomo syntyi.
Arkkipiispa Antonio da Saluzzo aloitti 1386 työt Duomon muuttamiseksi myöhäisgoottilaiseen tyyliin. Projektin otti suojelukseensa Milanon herttua Gian Galeazzo Visconti. Rakennustöihin kerättiin suuret summat rahaa lahjoituksin ja ensimmäiseksi rakennusmestariksi nimitettiin Simone da Orsenigo, joka sai vapaat kädet resurssien käyttöön.
Vuoteen 1402 mennessä, jolloin Galeazzo kuoli, työt oli saatu puoliväliin. Tämän jälkeen rakennustyöt seisoivat lähes 80 vuotta rahoituksen ja taiteellisten ideoiden puutteessa. Seesteisen ajanjakson saavutukset olivat paavi Martinus V:nnen hauta (1424) ja apsiksen lasimaalaukset 1470-luvulla. Ludovico Sforzan suojeluksessa vuonna 1490 kupolin rakennustyöt aloitettiin ja kymmenen vuotta myöhemmin kahdeksankulmainen kupoli oli valmis, koristeenaan 60 patsasta Vanhan Testamentin hahmoista.
Espanjalaisten vallan aikana duomo oli saanut hahmonsa, mutta sisäosien rakennustyöt olivat edelleen kesken. Vuonna 1552 Giacomo Antegnati rakensi urut pohjoissiipeen ja kuoria koristeltiin. Carlo Borromeon noustessa piispaksi duomosta poistettiin sinne haudattujen ruhtinaiden muistomerkit. Borromeo palkkasi Pellegrino Tibaldin uudeksi rakennusmestariksi tavoitteenaan muuttaa duomon tyyli "ulkomaalaisesta" goottityylistä roomalaiseksi tyyliksi. Suunnitelmaa ei kuitenkaan totetutettu, sen sijaan duomon sisätyöt jatkuivat alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Fasadin rakentaminen aloitettiin 1600-luvun alussa Federico Borromeon toimesta. 1638 viisi ovea ja kaksi ikkunaa oli saatu valmiiksi, mutta 1649 uusi rakennusmestari Carlo Buzzi päätti muuttaa fasadin goottilaistyyliseksi. 1682 duomon katto valmistui.
1762 eräs Milanon tunnusmerkeistä, Francesco Crocen suunnittelema kultainen Madonninan patsas, asetettiin paikoilleen 108,5 metrin korkeuteen duomon katolle. Toukokuun 20. päivänä 1805 Napoleon Bonaparte määräsi viimeistelytöitä toteutettavaksi ja, koska suunnitteli kruunauttavansa itsensä Italian kuninkaaksi, päätti siirtää varoja Ranskasta Duomo di Milanon rakentamiseen. Rahat eivät koskaan saapuneet, mutta duomon viimeistelytyöt käynnistyivät uudelleen. Kiitoksena innoituksesta Napoleon sai näköispatsaan erääseen duomon katolla olevaan pikkutorniin. Napoleon määräsi myös Piazza di Duomon muuttamisen siten, että Castello Sforzescon portilta näkyy duomon fasadi.
Seuraavina vuosina holveja ja torneja rakennettiin ja patsaita viimeisteltiin. Vuosina 1829-1858 vanhoja lasimaalauksia vaihdettiin. Viimeiset yksityiskohdat valmistuivat vasta 1900-luvulla. Tammikuun 6. päivänä 1965 viimeinen portti vihittiin käyttöön ja tämä päivämäärä asetti pisteen sukupolvia kestäneelle rakennustyölle.
