Dorian Grayn muotokuva

Wikipedia

Dorian Grayn muotokuva on Oscar Wilden kuuluisin teos ja ainoa romaani. Vuonna 1890 se ilmestyi sarjana Lippincott's Magazine -aikakauslehdessä ja seuraavana vuonna kirjana. Romaani sijoittuu 1800-luvun lopun Lontooseen.

Sisällysluettelo

1 Päähenkilöt
2 Kertomuksen juoni
3 Kritiikki
4 Suomenkieliset käännökset
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Päähenkilöt

Dorian Gray, poikkeuksellisen kaunis nuori mies
Basil Hallward, Dorianin ystävä, muotokuvamaalari
Lordi Henry Wotton, Dorianin turmeltunut viettelijä
Sibyl Vane, Dorianin rakastettu, näyttelijätär

[muokkaa] Kertomuksen juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Basil Hallward maalaa kauniin nuoren miehen muotokuvaa. Lordi Henry Wotton näkee kuvan ja haluaa tutustua sen malliin. Basil vastustelee koska hän tuntee Lordi Henryn huonon maineen eikä halua tämän turmelevan puhdasmielistä Dorian Graytä. Juuri silloin Dorian astuu sisään ja ihastuu heti Lordi Henryn nokkeluuteen ja sulavuuteen. Henry imartelee Dorianin kauneutta ja surkuttelee sitä, että kauneus on niin katoavaista. Tämä saa Dorianin vaipumaan synkkyyteen. Epätoivossaan hän toivoo, että muotokuva vanhenisi ja hän itse saisi pitää ikuisesti kauneutensa ja nuoruutensa. Pelästyneenä nuoren miehen kiihkeydestä Basil yrittää tuhota maalauksen, mutta Dorian estää sen ja vie taulun kotiinsa.

Dorianin toiveen toteutumisesta alkaa hänen tuhonsa. Itsekäs elostelija lordi Henry opastaa Dorianin moraalittomien nautintojen maailmaan. Hän alkaa vierailla oopiumiluolissa ja prostituoitujen luona. Hänestä tulee tunteeton ja kyynillinen, hän aiheuttaa kylmyydellään rakastettunsa Sibylin itsemurhan ja lopulta murhaa Basil Hallwardin, muotokuvansa tekijän ja omatuntonsa. Paholaisen kanssa tehdyn sopimuksen takia paheellinen elämä ei kuitenkaan kuluta häntä lainkaan. Hän pysyy jatkuvasti nuorena ja kauniina, mutta hänen muotokuvansa muuttuu vähitellen rumuuden ja inhon perikuvaksi, aivan kuin jokainen hänen tekemänsä synti tahraisi sitä. Dorian piilottaa maalauksen muilta ja lopulta myös itseltään. Kun hän lopulta syyllisyydentuntonsa vainoamana tuhoaa maalauksen, hänen kasvonsa muuttuvat muotokuvan kaltaiseksi ja hän kuolee.

[muokkaa] Kritiikki

Aikalaisiltaan Dorian Grayn muotokuva sai tylyn tuomion. Se herätti ”moraalittomuudellaan” ja homoseksuaaliseksi ymmärretyllä asetelmallaan pahennusta, ja kirjaa käytettiin myöhemmin todisteena oikeudenkäynnissä Wildeä vastaan.

Nykyaikainen lukija voi nauttia Wilden teoksesta monella tasolla. Se on kiehtovasti kerrottu viktoriaaninen trilleri, josta voi nauttia pelkästään sen luoman tunnelman ja jännityksen takia. Samalla se on moraalinen allegoria, joka kuvaa viattoman ihmismielen myrkytystä ja rappiota. Sitä voi pitää myös psykologisena teoksena tai filosofisena pohdintana taiteen olemuksesta ja taiteen ja elämän välisestä suhteesta: jäljitteleekö taide elämää vai elämä taidetta, ja mitä tapahtuu kun ihminen arvostaa elämän esteettistä puolta enemmän kuin eettistä. Kirjasta on tullut kouluissa luettu klassikko ja siitä on tehty ainakin neljä filmiversiota (vuonna 1945, ohjaaja Albert Lewin, vuonna 1973, ohjaaja Glenn Jordan, vuonna 1976 ohjaaja John Gorrie, vuonna 2002 ,ohjaaja David Rosenbaum) ja useita dramatisointeja mm. Tukkateatterin,(2001) ja Turun kaupunginteatterin, (2000).