Domenico Scarlatti
Wikipedia
Domenico Scarlatti (26. lokakuuta 1685 - 23. heinäkuuta 1757) oli italialainen barokkiajan säveltäjä. Scarlatti tunnetaan etupäässä hänen cembalolle säveltämistään sonaateista. Lisäksi joitakin hänen hengellisiä vokaalimusiikin teoksiaan, kuten Stabat Materia, esitetään yhä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Scarlattin elämästä ei tiedetä kovin paljoa. Hän syntyi Napolissa kymmenlapsisen perheen kuudentena lapsena ja hänen isänsä oli kuuluisa säveltäjä, Alessandro Scarlatti. Scarlatti meni Roomaan vuonna 1709, missä hän soitti leikkimielisessä kilpailussa mm. Händelin kanssa. Händel oli paras urkujen ja Scarlatti, yleiisön äänestyksellä cembalon soitossa. Roomassa Scarlatti myös sävelsi muutamia oopperoita. Hän muutti Portugaliin vuonna 1719 todennäköisesti paetakseen isänsä vaikutusvaltaa, tullakseen musiikinopettajaksi kuninkaalle ja hänen lapsilleen. Eräs kuninkaan lapsista, prinsessa Maria Barbara Madgalena nai tulevan Espanjan kuninkaan prinssi Ferdinando II:n. Scarlatti muutti prinsessan mukana Espanjaan. Kuuluisat sonaattinsa Scarlatti sävelsi Madridissa. Hän saapui sinne vuonna 1729, ja eli siellä kuolemaansa asti. Hän myös meni naimisiin espanjalaisen naisen kanssa sen jälkeen, kun hänen roomalainen vaimonsa kuoli. Scarlatti kuoli 71-vuotiaana.
[muokkaa] Sonaatit
Scarlatti sävelsi 555 sonaattia. Niistä vain K1-K30 julkaistiin hänen elinaikanaan Esercizi per gravicembalona. Melkein kaikki sonaatit ovat yksiosaisia. Moni niistä on teknisesti vaikea soittaa (osa tosin on aloittelijarepertuaaria kuten K32) ja useat ovat tehty näyttämään vaikeammilta kuin ne oikeasti ovat. Niissä kädet loikkivat toistensa yli usein, kuten vaikkapa K27:ssä. Hänen ornamentointinsa merkinnät ovat epäselviä ja ilmeisesti tulkinta niiden osalta on jätetty esittäjän harteille. Asiaa mutkistaa sekin, että Scarlattin teosten nuotit ovat säilyneet meidän aikaamme vain kopioina, jotka ovat joskus ristiriitaisia keskenään. Sonaatteja pidetään mielikuvituksellisesti sävellettyinä ja niiden epäillään vaikuttaneen myös Bachin musiikkiin. Monet sonaatit ovat selkeästi espanjalaishenkisiä kitaraimitaatioineen ja rytmeineen. Toistaiseksi ainoan sonaattien kokonaislevytyksen on tehnyt amerikkalainen kosketinsoittaja Scott Ross.
[muokkaa] Järjestely
Scarlattin sonaatit on listattu useammalla eri tavalla, joista käytetään kirjaintunnuksia K, L ja P. L-numeroinnin loi Alessandro Longo, K-numeroinnin Ralph Kirkpatrick ja P-numeroinnin Giorgio Pestelli. K-numerointi on laadittu vastaamaan sonaattien kronologista järjestystä, kuten myös P-numerointi. Niillä kuitenkin on joitakin eroja. Longo taas on lähes mielivaltaisesti asenneltu.
Parman ja Venetsian manuskriptuureissa osa sonaateista on lajiteltu pareiksi ja kolmen joukoiksi. Tästä Kirkpatrick sai idean, että sonaatit tulisi esittää näin jaolteltuna. Jos K141 on mestariteos, niin K140:n kanssa molemmat ovat vielä merkittävimpiä. Näissä pareissa sävellaji on aina sama, paitsi että duurilla ja mollilla ei ole mitään merkitystä. Täten C-duuri ja c-molli sonaatit saattavat olla kelvollinen pari. Kirkpatrickin mukaan vasta K99:stä ja K100:sta alkavat parit, ensimmäiset tulisi hänen mukaansa esittää yksitellen.
