Demokraattinen Vaihtoehto
Wikipedia
| Demokraattinen Vaihtoehto Demokratiskt Alternativ |
||
|---|---|---|
|
|
||
|
|
||
| Perustettiin | 1986 | |
| Lopetti toimintansa | 1990 | |
|
|
||
| Äänenkannattaja(t) | Tiedonantaja | |
|
|
||
| Eduskuntavaalit | 1987 | |
| paras tulos |
huonoin tulos
|
|
|
|
||
| Hallitukset | Deva ei osallistunut hallituksiin | |
|
|
||
| Jäsenyydet suomalaisissa järjestöissä |
||
| Jäsenyydet kansainvälisissä järjestöissä |
||
Demokraattinen Vaihtoehto (Deva) oli vuosina 1986–1990 toiminut suomalainen vasemmistopuolue.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Devan perusti huhtikuussa 1986 Suomen kommunistisen puolueen (SKP) entinen oppositio, joka erotettiin vuosien 1985–1986 aikana. Erottamisia vastustaneet kansanedustajat puolestaan erotettiin Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) eduskuntaryhmästä, jolloin nämä perustivat omansa kesäkuussa. Devan eduskuntaryhmään siirtyi kymmenen kommunistikansanedustajaa.[1] Mukaan uuteen puolueeseen tuli myös joitakin harvoja entisiä enemmistöläisiä.
Oppositio ei suostunut hyväksymään erottamistaan SKP:sta ja se vei kiistan oikeuteen asti. Toimien ikään kuin todellisen SKP:n ilmentymänä, oppositio jatkoi toimintaansa nimellä Suomen kommunistinen puolue (yhtenäisyys) (SKPy). Deva perustettiin vaalipuolueeksi kokoamaan yhteen SKPy:n liittolaisia ja se oli SKPy:n vastine (SKP:n) SKDL:lle.
Deva lakkautettiin Vasemmistoliiton perustamisen jälkeen loppuvuodesta 1990, kun sen kansanedustajat siirtyivät Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään.
[muokkaa] Organisaatio
Devan puheenjohtajana toimi aluksi Leo Suonpää (4/1986–12/1986)[2] ja hänen jälkeensä (1986–1989) tunnettu näyttelijä Kristiina Halkola ensimmäisenä suomalaisena naispuoluejohtajana. Marja-Liisa Löyttyjärvi toimi puheenjohtajana Devaa lakkauttaessa (1989–1990).
Devan nuorisojärjestö oli Vallankumouksellinen nuorisoliitto (VKN). Muita yhteenliittymän jäseniä olivat SKPy, Sosialistinen opiskelijaliitto (SOL) ja Sosialistinen työväenpuolue (STP). Keväällä 1989 perustettiin Devan sivistysjärjestöksi Demokraattinen sivistysliitto.
Devan pää-äänenkannattaja oli Tiedonantaja, joka samalla oli myös SKPy:n lehti. Deva julkaisi lisäksi alueellisia lehtiä kuten Pohjois-Hämeen Näköalaa ja Työn valtaa (Lahti).
[muokkaa] Vaalit
Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa puolue sai 4 paikkaa (122 181 ääntä, 4,2%). Valitut kansanedustajat olivat Marjatta Stenius-Kaukonen, Ensio Laine, Marja-Liisa Löyttyjärvi ja Esko-Juhani Tennilä. Vuoden 1988 presidentinvaaleissa Devan ehdokkaana oli Jouko Kajanoja, joka sai äänistä 1,6% (44 428) välittömissä vaaleissa, joissa äänestettiin suoraan ehdokasta. Kajanojan valitsijamiehet saivat 56 528 ääntä. Saman vuoden kunnallisvaaleissa Deva sai 62 154 ääntä ja 127 valtuutettua. Puolue osallistui omilla listoillaan myös useiden ammattiliittojen ja osuuskuntien vaaleihin. Esimerkiksi Metallityöväen liiton vaaleissa 1986 Devan kannatus oli 11,6%.
[muokkaa] Eduskuntavaalit 1987
| vaalipiiri | osuus | äänet |
|---|---|---|
| Helsingin | 3,7% | 10 794 |
| Uudenmaan | 3,4% | 13 495 |
| Varsinais-Suomen | 5,6% | 13 789 |
| Satakunnan | 3,2% | 6 004 |
| Hämeen | 4,1% | 8 741 |
| Pirkanmaan | 9,4% | 17 912 |
| Kymen | 3,4% | 6 870 |
| Etelä-Savon | 1,7% | 2 009 |
| Pohjois-Savon | 2,7% | 3 987 |
| Pohjois-Karjalan | 3,4% | 3 373 |
| Vaasan | 2,9% | 7 900 |
| Keski-Suomen | 2,5% | 3 594 |
| Oulun | 3,9% | 9 408 |
| Lapin | 12,0% | 14 305 |
