Daniel Dennett
Wikipedia
Daniel Clement Dennett (s. 28. maaliskuuta 1942) on yhdysvaltalainen filosofi, jota kiinnostaa ennen kaikkea mielen filosofia ja tieteen filosofia. Hänen tähän mennessä huomiota herättänein teoksensa on Tietoisuuden selitys (1992), jossa hän esittelee mallinsa ihmismielen toiminnasta ja tietoisuudesta. Dennett kritisoi ajatusta siitä, että mieli olisi tai mielessä olisi jollakin tapaa näyttämö, jonne aistimukset tuotaisiin esitettäviksi ikään kuin jollekin sisäiselle tarkkailijalle. Tällaista vastustamaansa käsitystä hän nimittää kartesiolaiseksi teatteriksi. Hänen mukaansa kartesiolainen teatteri on läheistä sukua kartesiolaiselle dualismille, eli käsitykselle siitä, että mieli on ruumiista ja aivoista erillinen kokonaisuus, joka elää elämäänsä jonkinlaisessa hengen todellisuudessa, ja aivojen rooli on vain välittää näiden kahden substanssin välillä.
Kartesiolainen teatteri on monien hylkäämä, mutta Dennett paljastaa usean mielen toimintaa tutkivan tutkijan edelleen turvautuvan paremman puutteessa tai jopa tietämättään selityksiin, jotka pohjautuvat siihen. Hän näkee tehtäväkseen selittää tietoisuuden ilman minkäänlaista sisäistä esittämistä, ilman laadullisia tiloja eli kvalioita. Hänen mukaansa aivot reagoivat aisti-impulsseihin sellaisenaan, eivätkä niiden "esityksiin". Esimerkiksi aistittua punaista väriä ei esitetä kellekään "punaisuutena" missään päin aivoja, eikä nähtyä koiraa koota kokonaiseksi koiran kuvaksi päässämme - vaikka näin luulemme kokevamme. Dennettin mukaan tietoisuutemme eri toiminnot tapahtuvat eri aivoalueilla, esimerkiksi kuuleminen yhdellä ja näkeminen toisella, eikä näitä aistimuksia missään vaiheessa tuoda yhteen sellaiseksi aistimusten ja ajatusten yhtenäiseksi ja samanaikaiseksi kokonaisuudeksi, jollaisena tietoisuuttamme pidämme. Dennettin hajautettua mallia kutsutaan yksivedoksisen, yhteentuodun tietoisuuden virran vastakohtana monivedosmalliksi.
Dennettin teoria ratkaisee useita aistien toiminnan anomalioita, eli tutkimuksissa löytyneitä ilmiöitä, joita aikaisemmat tutkijat eivät ole osanneet selittää teorioidensa pohjalta. Näitä ovat muun muassa PHI-ilmiö ja testit, joissa koehenkilön kokema aikajärjestys poikkeaa ulkomaailman tapahtumien todellisesta aikajärjestyksestä. Dennettin teorian eräät puolet selittävät monet tällaiset anomaliat ainakin entisiä selityksiä paremmin.
Daniel Dennett on saanut paljon kannattajia ja vastustajia, ja lähes kaikki tietoisuutta tutkivat joutuvat asennoitumaan hänen teoriaansa jotenkin.lähde?
Dennettin kirja Darwin’s Dangerous Idea (New York, Simon & Schuster, 1995) kertoo siitä, kuinka tiede on kyseenalaistanut monet vakiintuneet käsitykset.
Terra Cognita julkaisee vuonna 2006 suomeksi Daniel C. Dennettin samana vuonna ilmestyvän kirjan Taika murtuu: Uskonto luonnonilmiönä.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Dennett, Daniel C. (1995). Darwin’s Dangerous Idea. New York, Simon & Schuster.
- Dennett, Daniel C. (2006). Taika murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. (Alkuteos: Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon. Penguin Group, 2006.) Helsinki: Terra Cognita.
