Copyleft

Wikipedia

Väärin päin käännetty copyright-merkki on copyleftin tunnus.

Copyleft on Richard Stallmanin kehittämä käsite, joka on tapa levittää vapaita ohjelmistoja ja teoksia. Sen tarkoitus on, että muokattu teos julkaistaan samalla lisenssillä kuin alkuperäinen teos, jolloin kaikki saavat samat vapaudet teoksen kopiointiin, muokkaamiseen ja levitykseen. "Copyleft" on sanaleikki englanninkielisestä sanasta copyright, suomeksi tekijänoikeus.

Toisin kuin tekijänoikeus, joka syntyy automaattisesti, copyleft vaatii lisenssin. Copyleft-lisenssit perustuvat siihen, että ne kumoavat automaattiset tekijänoikeudet sallimalla teoksen vapaan muokkaamisen, kopioinnin, ja käyttämisen omissa teoksissa. Kaikkein käytetyin copyleft-lisenssi on Richard Stallmanin laatima GNU General Public License, joka tunnetaan ehkä parhaiten Linux-ytimen lisenssinä.

[muokkaa] Historia

Richard Stallman keksi copyleftin käsitteen kun hän oli kehittämässä Lisp-tulkkia. Symbolics-niminen yhtiö pyysi Stallmanilta lupaa käyttää Lisp-tulkkia, ja hän antoi yritykselle public domain -version ohjelmasta. Symbolics laajensi ja paransi ohjelmaa, mutta kun Stallman halusi nähdä parannukset, Symbolics kieltäytyi. Tämän jälkeen Stallman aloitti työnsä suljetun lähdekoodin hävittämiseksi.

Stallman katsoi että nykyisen tekijänoikeuslain kumoaminen olisi epäkäytännöllistä, ja alkoi kehittää olemassa olevan lain ympärille uutta lisenssiä, GNU GPL:ää, josta tuli ensimmäinen copyleft-lisenssi. Lisenssin avulla tekijänoikeuksien haltija pystyi varmistamaan, että ohjelman käyttäjät saisivat mahdollisimman monet vapaudet ohjelman käyttöön ja muokkaamiseen, riippumatta siitä kuinka monta johdettua teosta alkuperäisestä ohjelmasta olisi tehty. Alkuperäinen GPL-lisenssi ei antanut kaikille yleisesti samoja oikeuksia, vaan ainoastaan niille, jotka olivat jo saaneet ohjelman. Se oli kuitenkin paras mihin sen ajan tekijänoikeuslakia hyödyntämällä pystyi.

[muokkaa] Ideologia

Stallman sanoo copyleftin olevan "melkein kuin tekijänoikeus, mutta käännettynä väärin päin". ^[1] Normaalisti tekijänoikeus kieltää teoksen muuttamisen, levittämisen ja käyttämisen omassa projektissa ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Copyleft sen sijaan antaa käyttäjälle yleensä samat oikeudet kuin tekijälle, usein (riippuen lisenssistä) oikeuden muokata ja kopioida teosta vapaasti sekä käyttää teosta omassa projektissaan. Ehtona tälle on kuitenkin se, että käyttäjä säilyttää tuotteella saman lisenssin, antaen näin muille taas samat vapaudet. Nämä vapaudet ovat yleensä Free Software Foundationin (FSF) vapaan ohjelmiston tunnusmerkit: ^[2]

vapaus käyttää ohjelmaa, mihin tahansa tarkoitukseen.
vapaus muokata ohjelmaa tarpeisiisi. (Tämän vapauden toteuttaminen käytännössä vaatii että sinulla on pääsy lähdekoodiin, koska muutosten tekeminen ohjelmaan ilman lähdekoodia on erittäin vaikeaa.)
vapaus levittää ohjelman kopioita, joko ilmaiseksi tai maksua vastaan.
vapaus levittää muokattuja versioita ohjelmasta siten, että yhteisö voi hyötyä tekemistäsi muutoksista.

Teoksen ei kuitenkaan tarvitse olla tietokoneohjelma. Jos teos on esimerkiksi kuva, tekijä voi joutua tarkentamaan mitä tarkoitetaan teoksen "lähdekoodilla".

Koska lisenssi koskee ainoastaan teosta eikä lisenssin tekstiä – toisin kuin esimerkiksi BSD-lisenssi joka on public domainia – lisenssiä ei voi vaihtaa, vaan teos pysyy aina "copyleftinä". Tämä copyleftin ominaisuus on saanut osakseen paljon kritiikkiä monelta ohjelmistoyritykseltä. Erityisesti GPL-lisenssiä on kritisoitu sen "virusvaikutuksesta". ^[3] Sun Microsystems on haukkunut GPL:ää "rosvoavaksi". ^[4]

[muokkaa] Copyleftin eri tyypit

Suurin ero copyleft-lisenssien ja muiden vapaiden lisenssien välillä on se, etteivät edes kaikki vapaat lisenssit vaadi johdettujen teosten levittämistä samalla lisenssillä. Tämä aiheuttaa kiistoja mm. siitä, onko lisenssi, joka sallii koodin käytön ei-vapaissa teoksissa, vapaampi kuin copyleft-lisenssi. Tästä syystä on kehitetty eri tasoisia copyleft-lisenssejä, joiden avulla on pyritty tarjoamaan väliratkaisuja.

[muokkaa] Vahva ja heikko copyleft

Vahvaan copyleftiin kuuluvat lisenssit, jotka vaativat vapauksien säilyvän samoina kaikilla käyttäjillä ja kaikissa johdetuissa teoksissa. Tällainen lisenssi on esimerkiksi aiemmin mainittu GPL. Heikko copyleft taas sisältää lisenssit, jotka voidaan linkittää yhteen ei-GPL-lisensoitujen teosten kanssa. Tämä mahdollistaa sen, että esimerkiksi kaupallisten ohjelmistojen ei tarvitse julkaista lähdekoodia, jos ohjelma on dynaamisesti linkitetty erilliseen heikkoa copyleftiä-lisenssiä käyttävään kirjastoon. Heikkoa copyleftiä hyödyntävätkin yleensä ohjelmakirjastot. Tällaisista lisensseistä tunnetuin on Richard Stallmanin GNU Lesser General Public License (LGPL).

[muokkaa] Täysi ja osittainen copyleft

Täysi copyleft tarkoittaa sitä, että koko teos on copyleft-lisenssin alainen. Joissakin tapauksissa tämä ei kuitenkaan ole paras ratkaisu. Osittainen copyleft tarkoittaa sitä, että vain osa teoksesta on copyleftin alainen. Tämä mahdollistaa sen, että osa teoksesta voi olla esimerkiksi GPL-lisensoitu ja osa BSD-lisensoitu, jolloin osaa teoksesta voi muokata vähemmin rajoituksin ja käyttää omassa teoksessa ilman että tarvitsee käyttää jotakin tiettyä lisenssiä.

[muokkaa] Sama lisenssi

Sama lisenssi -periaatetta (engl. share-alike) noudattavat lisenssit ovat osittaisia copyleft-lisenssejä. Ne kuitenkin vaativat vahvan copyleft-lisenssin tavoin että kaikki käyttäjät saavat samat vapaudet. Siispä kaikki täyden copyleftin lisenssit noudattavat automaattisesti sama lisenssi -periaatetta. Share-alike-lisenssit voivat kuitenkin pidättää joitakin oikeuksia. Ne voivat esimerkiksi kieltää teoksen vapaan levityksen, ja voivat vaatia että alkuperäisen teoksen tekijän nimi mainitaan johdetuissa teoksissa. Esimerkkejä tällaisista lisensseistä ovat Creative Commons -lisenssit.

[muokkaa] Erot muihin lisensseihin

Tavalliset, ei-vapaat ohjelmistolisenssit rajoittavat käyttäjän oikeudet yleensä ohjelmiston käyttöön. Normaalisti käyttäjä saa ainoastaan teoksen käyttöoikeuden, eikä muokkaaminen ja vapaa kopiointi ole sallittua. Tällaista lisenssiä ei kuitenkaan yleensä edes tarvita, ellei haluta rajoittaa joitakin tiettyjä vapauksia, koska pelkkä tekijänoikeus antaa yksinoikeuden teoksen muokkaamiseen ja kopiointiin vain teoksen tekijälle.

Kaikki vapaat lisenssit eivät ole copyleft-lisenssejä. Hyvä esimerkki vapaasta ei-copyleft-lisenssistä on BSD-lisenssi. Se on vapaa kuten GPL, mutta muokattua teosta saa levittää myös eri lisenssillä. Monet suuret ohjelmistoyritykset eivät pidä vahvoista copyleft-lisensseistä juuri siitä syystä, että lisenssi vaatii julkaisemaan ohjelmien lähdekoodin kaikkien binäärimuodossa levitettyjen tuotteiden mukana. BSD-lisenssi onkin tähän tarkoitukseen sopivampi. Muun muassa Applen Mac OS X -käyttöjärjestelmä sisältää BSD-lisensoitua koodia, ja sen ydin on BSD-pohjainen Darwin.

[muokkaa] Copyleft kaupallisessa käytössä

Kaupallisessa käytössä copyleftin ongelmana on ollut se, että ohjelmistoyritykset eivät halua julkaista ohjelmiensa lähdekoodeja joista voi olla kilpailijoille hyötyä. Toisaalta voittoa tavoittelemattomien järjestöjen (esim. FSF) ohjelmistot ovat saaneet suurta suosiota. Yksi kaupallistetuin copyleft-lisensoitu teos onkin Linux-käyttöjärjestelmä. Tunnetuimpia kaupallisia Linux-jakeluita ovat Red Hatin kehittämä Red Hat Enterprise Linux ja Novellin SUSE Linux. Muita paljon käytettyjä ohjelmistoja ovat OpenOffice.org, Mozilla Firefox ja Thunderbird.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

↑ http://www.gnu.org/events/rms-nyu-2001-transcript.txt (englanniksi)
↑ http://www.gnu.org/philosophy/free-sw.html (englanniksi)
↑ http://www.hiit.fi/de/valimaki_dl_0502.pdf
↑ http://www.itviikko.fi/page.php?page_id=15&news_id=20051744

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../c/o/p/Copyleft.html

Luokat: GNU | Tekijänoikeus | Vapaa ohjelmisto