Bosnian sota

Wikipedia


Bosnian sota
Kohti Bosnian sotaa
Sodan alku
Bosnian sodan kulku
Bosniakkien ja kroaattien sota
Sarajevon piiritys
Bosnian kansanmurha
Bosnian sodan keskitysleirit
Mostarin taistelut
Länsi-Bosnia
Srebrenica

Bosnian sota oli Jugoslavian hajoamissotiin kuulunut veristen sotatoimien sarja pääosin nykyisen Bosnia-Hertsegovinan alueella. Se käytiin 29. helmikuuta 1992 – 21. marraskuuta 1995 serbien, kroaattien ja bosniakkien eli Bosnian muslimien välillä.

Sota oli Kroatian sotaa ankarampi, sillä Bosnia-Hertsegovinassa eri kansallisuudet olivat tilkkutäkkimäisesti toistensa lomassa. Näin syntyi monia rintamia taisteltaviksi kolmen eri kansallisen ryhmittymän kesken. Lisäksi paikalliset samaa kansallisuutta edustavat päälliköt saattoivat sotia toisiaan vastaan eivätkä armeijat aina ryhmittyneet etnisen taustan mukaan. Esimerkiksi muslimien puolella taisteli tuhansia serbejä, minkä vuoksi Bosnian hallituksen joukkoja on oikeampaa kutsua bosniakeiksi kuin muslimeiksi. Vastaavasti myös serbien joukoissa oli joitakin muslimeja.

Bosnian sodassa etniset puhdistukset joihin liittyi tappamista, ryöstämistä, kidutuksia ja raiskauksia olivat laajempia kuin Kroatian sodassa. Bosniakkeja suljettiin joukoittain keskitysleireille, joissa heitä kuoli kymmenin tuhansin. Keskitysleirejä ei suljettu, vaikka serbit niin lupasivat. Myös kroaatit ja muslimit harjoittivat ainakin jonkin verran etnisiä puhdistuksia.

Vaikka sota olikin ulospäin eri ryhmittymien välisten taistelujen sekava vyyhti, sen käynnisti Slobodan Milošević ajatuksenaan luoda hajoavaan Jugoslaviaan Suur-Serbia. Bosnian sodan alussa muslimit ja kroaatit tekivät yhteistyötä kukistaakseen serbit, mutta pian kroaatit aloittivat sodan myös muslimeita vastaan. Lopulta kroaatit ja muslimit pääsivät sopuun ja taistelivat voitokkaasti serbejä vastaan, kunnes rauha saatiin aikaan.

Sisällysluettelo

1 Bosnian sodasta yleisesti
2 Etniset puhdistukset Bosnian sodassa
3 Kansainvälinen kriisinhallinta epäonnistui Bosniassakin
4 Piiritetyt kaupungit
5 Aseistetut joukot Bosnian sodassa
6 Vankileriejä Bosnian sodassa
7 Tilinpäätos Bosnian sodasta
8 Lähteitä
9 Aiheesta muualla
10 Romaaneja

[muokkaa] Bosnian sodasta yleisesti

Bosnian sodasta tuli hyvin sekava. Rauhanneuvottelut keskeytettiin ja aloitettiin taas uudestaan kun jonkinlaista kompromissia maan jaosta yritettiin saada aikaiseksi. Etnisten ryhmien keskinäiset neuvottelut rauhanomaisesta ratkaisusta epäonnistuivat nimenomaan serbijohtaja Radovan Karadžićin takia. Eräässä vaiheessa muslimeille ei käynyt rauhansuunnitelma, joka sopi serbeille ja kroaateille. Liittolaisina toimineet bosniakit ja kroaatit taistelivat välillä keskenäänkin, sillä serbit ja kroaatit olivat salaa sopineet Bosnian jaosta ja pyrkivät molemmat valtaamaan alueita bosniakeilta. Samoin saattoivat paikalliset saman kansallisuuden päälliköt pitää omaa aluettaan.

Serbeillä oli aseistusta Bosnia-Hertsegovinassa noin kymmenen kertaa enemmän kuin muilla. Rintamalinjat olivat suunnilleen vakiintuneet kesäkuun alussa. Muslimit elivät monesti pienillä saarretuilla alueilla. Näitä olivat mm. Bihacin alue, Goradze, Srebrenica ja Sarajevo, Zepa ja Tuzla. Tällaisia saartorenkaita syntyi, kun serbit eivät sodan alussa kyenneet valtaamaan hyvin puolustettuja muslimikaupunkeja. Niillä oli monesti pula ruoasta ja vedestä. Toukokuussa 1993 tällaiset kaupungit julistettiin YK:n suoja-alueiksi. Toimenpiteellä ei ollut kuitenkaan käytännön merkitystä. YK:n apua ei monestikaan saatu perille, kun serbit ryöstivät avustussaattueita. Suoja-alueilla oli jatkuva pula elintarvikkeista ja bosniakit tekivät niiltä iskuja läheisiin serbikohteisiin.

YK oli koko sodan ajan voimaton estämään taisteluja, sillä länsivallat eivät halunneet tukea mitään sotivaa osapuolta. Tämän takia YK ei saanut länsimailta haluamiaan joukkoja suoja-alueiden turvaksi. Lähetetyistäkään YK-joukoista osa ei olisi kyennyt taistelemaan tositilanteessa, ja alueiden suojaus jäi katteettomaksi lupaukseksi. Länsimaiden epäröivä politiikka pitkitti sotaa tarpeettomasti. On toisaalta kyseenalaista, olisiko länsivaltojen pitänyt tukea muslimeja ja kroaatteja, jotka myös syyllistyivät sodassa ihmisoikeusrikkomuksiin. Voidaan tietysti spekuloida, että bosniakit ja kroaatit olisi ehkä saatu lopettamaan ihmisoikeusrikkomukset länsimaiden apua vastaan.

Bosnialaisten etniset rajat kulkivat sodassa sikin sokin. Saman kansallisuuden edustajat saattoivat taistella keskenään eri armeijoissa. Väestöstä oli kroaatteja noin viidesosa, puolet muslimeja ja kolmasosa serbejä. Kuitenkin sodassa vallitsi pitkän aikaa tilanne, jossa serbeillä oli 70% Bosnia-Hertsegovinasta, kroaateilla noin 20% ja muslimeilla 10%. Määräänsä nähden muslimit olivat sodassa hyvin heikkoja mutta pitivät kuitenkin pintansa serbejä ja kroaatteja vastaan. Taistelut käytiin yleensä serbien ja Bosnia-Hertsegovinan hallituksen kesken, mutta myös kroaatit ja bosniakit taistelivat pitkään Keski-Bosniassa ja Hertsegovinassa. Joillakin alueilla, esimerkiksi Bihacissa yksittäiset bosniakkiryhmät taistelivat keskenään, toisilla kroaatit ja bosniakit saattoivat liittoutua serbejä vastaan, esimerkiksi Bosniassa Posavinan alueella. Myös Mostarissa oli kroaattien ja muslimien välinen rintama.

Sodan arkipäivää olivat ihmisten kylmäverinen teloittaminen, karkottamiset, raiskaukset ja kidutukset. Kuuluisin esimerkki tästä on Srebrenican verilöyly heinäkuussa 1995, jossa serbit surmasivat 8000 asukasta vallattuaan kaupungin. Surmatut olivat enimmäkseen taistelukykyisiä miehiä, naiset ja lapset ajettiin pakosalle. Vanhusten, naisten ja lasten tappamistakaan ei kaihdettu. Srebrenican verilöyly oli ilmeisesti kosto pienemmästä muslimien hyökkäyksestä. Punainen Risti vetäytyi alueelta kokonaan sen jälkeen kun sen tunnusta käytettiin mm. asekuljetusten suojaamiseen. Sodan eri osapuolet tulittivat lastenkoteja ja sairaaloita, joiden pihalla saattoi todellisuudessakin olla vihollisen tykki tai kranaatinheitin.

Sodan osapuolet saivat myös ulkopuolista apua. Serbit saivat sodan alussa tukea Serbialta, islamilaiset maat puolestaan tukivat aseavulla Bosnian bosniakki-muslimeja. Vapaaehtoisten iranilaistaistelijoiden apu ei ollut merkittävä, vaikka serbien puolella liikkui heti sodan alkaessa huhuja muslimien puolella sotivista islamilaisten maiden fundamentalistitaistelijoita. Sodan edetessä huomattiin todellisuudessa se, miten vaikeaa islamilaisista maista saapuneiden oli sopeutua Bosnian muslimien maallistuneeseen kulttuuriin.

Bosnia-Hertsegovinaan syntyi sodan aikana myös uusia lyhytikäisiä valtioita, esimerkiksi bosniakkien Länsi-Bosnia ja kroaattien Herceg-Bosna. Pääkaupunki Sarajevo oli sodan aikana saarroksissa. Serbit tulittivat kaupunkia kranaatinheittimin. Heidän kohteinaan olivat mm. ihmisiä täynnä oleva tori, sairaala ja lastentarha. Monesti kranaatin osuma kaupungin torille tappoi kymmeniä. Sala-ampujat ampuivat siviilejä talojen katoilta.

Toukokuussa 1993 serbit hylkäsivät Vancen-Owenin rauhansuunnitelman. Samana vuonna serbit ja kroaatit saivat aatteen Bosnian jakamisesta Suur-Kroatiaan ja Suur-Serbiaan, kun bosniakit olivat joutuneet sodassa hyvin ahtaalle. Muodollisesti Bosnia olisi jaettu kolmeen etniseen valtioon. Tämän Owenin-Stoltenbergin rauhansuunnitelman mukaan serbit olisvat saaneet 53% alueesta, kroaatit 17% ja boosniakit 30%. Bosniakit eivät hyväksyneet elokuussa esitettyä rauhanehdotusta.

Vuonna 1994 kroaatit ja bosniakit sopivat kiistansa, ja 1995 he tekivät yhteisiä sotilasoperaatioita serbejä vastaan. Sotilasliitto NATO pakotti kesällä 1995 ilmapommituksilla serbit vetämään raskaat aseensa Sarajevon ympäriltä. Tämä johti lopulta taistelujen päättymiseen Bosniassa ja Kroatiassa. Virallisesti sotatilan päätti Yhdysvaltojen johdolla solmittu Daytonin rauhansopimus marraskuussa 1995. NATO:n sotilasoperaation taustalla vaikutti serbijoukkojen heinäkuussa toteuttama Srebrenican joukkomurha, jossa surmattiin jopa 8000 bosniakkimiestä ja -poikaa, sekä yleinen turhautuminen neuvotteluratkaisujen epäonnistumiseen sodan lopettamiseksi.

[muokkaa] Etniset puhdistukset Bosnian sodassa

Pääartikkeli: Bosnian kansanmurha

Mostarin evakoiminen

Erityisesti muslimit joutuivat sodassa etnisen puhdistuksen kohteeksi: heitä surmattiin usein joukoittain ja suljettiin keskitysleireihin. Lievemmissäkin tapauksissa muslimit ryöstettiin usein putipuhtaiksi ja heidän kotinsa joko räjäytettiin tai poltettiin. Monelle sodassa mukana olevalle serbille mahdollisuus ryöstää oli riittävä kannustin sotimiseen. Etnisistä puhdistuksista alettiin puhua laajalti vasta heinäkuussa 1992, vaikka niitä oli tehty Bosniassa jo maaliskuussa ja Kroatiassa viimeistään heinäkuussa 1991. Niihin osallistui alueen serbeistä noin kolmannes. Puhdistusten tarkoitus oli hävittää muslimien kulttuuri ja kansa Bosnia-Hertsegovinasta. Myös kroaatit harrastivat etnisiä puhdistuksia.

[muokkaa] Kansainvälinen kriisinhallinta epäonnistui Bosniassakin

Suurvallat toimivat Balkanilla epäröiden ja neuvottomasti. Kun YK perusti maaliskuussa 1993 sotarikostuomioistuimen, sen toiminta lepäsi tyhjän päällä. Euroopan yhteisö EY yritti turhaan rajoittaa sotaa Bosniassa. Etyk, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous, oli vielä heikompi. Länsimaat viivyttelivät tai eivät tehneet mitään, puhuivat juhlavasti ja antoivat lupauksia, joita ei täytetty sekä tehottomia uhkavaatimuksia, joiden takana ei ollut voimaa. Pakon edessä tehtiin kansainvälisesti hätäisiä toimia. Tapahtumia entisessä Jugoslaviassa ohjasi lähinnä Jugoslavian liittoarmeija.

Oikeudesta voimankäyttöön Bosnian serbejä vastaan päätettiin kansainvälisesti jo vuoden 1992 alkupuolella, mutta siihen ei ryhdytty kuin vasta vuonna 1995. YK-joukot suojasivat avustuskuljetuksia, joista monet joutuivat silti perääntymään tulituksen tieltä tai maksamaan piirittäjille veroa. Yhdysvaltalaiset pudottivat piiritettyihin kaupunkeihin avustustarvikkeita heti sodan alettua. Serbit ryöstelivät saarrettuihin kaupunkeihin matkaavia YK:n kuljetuksia miten halusivat ja virallisestikin vaadittiin 30%:n vero. Nälkäasetta tietenkin käytettiin piiritettyä Sarajevoa vastaan. Serbit sulkivat monesti Sarajevon lentokentän estäen ilmasillan kautta tulevat avustuskuljetukset. Kaiken kukkuraksi perille päässyt YK:n ja muiden järjestöjen apu oli monesti huonolaatuista, esimerkiksi eltaantuneita jauhoja, vanhoja sairaalavälineitä ja sydänlääkkeitä. Ei annettu laadukasta apua eikä sitä mitä Bosniassa tarvittiin, vaan sitä mitä sattui olemaan, käytettyjä tai ylimääräisiä tarvikkeita.

Länsimaat eivät haluneet lähettää joukkojaan Bosnia-Hertsegovinaan varsinkaan maasotaan. Ilmahyökkäyksiä kannatettiin herkemmin. Eri osapuolet, aluksi serbit ja myöhemmin muslimit sabotoivat kansainvälisen yhteisön tekemät rauhanehdotukset. Rauhanvälittäjinä toimivat entiset ulkoministerit Cyrus Vance USA:sta, David Owen Isosta-Britanniasta ja Thorbjörn Stoltenberg Norjasta.

Vuonna 1993 Yhdysvallat pelkäsi Jugoslavian kriisin laajenemista Kosovoon. Tällöin sota olisi saattanut edetä Albaniaan ja Makedoniaan, jossa asuu paljon albaaneja. Tämä olisi saattanut ajaa keskenään kiistelevät NATO-maat Kreikan ja Turkin sotaan. Yhdysvallat lähetti rauhanturvaajia Makedoniaan.

[muokkaa] Piiritetyt kaupungit

YK:n suoja-alueet, jotka perustettiin toukokuussa 1993. Ne olivat serbien saartamia bosniakkikaupunkeja.

Sarajevo
Bihac
Gorazde
Tuzla
Srebrenica
Zepa

Suoja-alueiden perustaminen merkitsi serbien valloitusten hyväksymistä ja edisti serbien suunnitelmia vallata alueita heikoimmilta muslimeilta. Suoja-alueiden ajateltiin muuttuvan keskitysleireiksi, jotka olivat piirittäjien käsissä.

[muokkaa] Aseistetut joukot Bosnian sodassa

Aseistettuja joukkoja, joita toimi Bosnian sodassa:

Kroaattien puolustuskokous (Hrvatsko Vijeće Obrane, HVO)
Bosnia-Hertsegovinan armeija (Armija Bosne i Hercegovine, Armija BiH)
Serbitasavallan armeija (Vojska Republike Srpske, VRS) ja myöhemmin Bosnian serbiarmeija BSA.
Serbien "Valkoiset kotkat" (Beli Orlovi)
Serbien Arkanin "Tiikerit"
Serbien "Punabaretit"
Bosniakkien "Isänmaallinen liitto" (Patriotska Liga)
Bosniakkien "Vihreät baretit" (Zelene Beretke)
Kroaattien "Kroaattien puolustusvoimat" (Hrvatske Obrambene Snage HOS)
Puolisotilaalliset joukot

[muokkaa] Vankileriejä Bosnian sodassa

Bosnian sodassa oli ainakin kymmeniä vankileriejä, alla vain tunnetuimmat.

Omarska
Keraterm
Manjača
Trnopolje

[muokkaa] Tilinpäätos Bosnian sodasta

Bosnian sodassa kuoli erään arvion mukaan 278 000 ihmistä ja maasta pakeni 1 350 000. Varovaistenkin arvioiden mukaan sodassa kuoli 102 000 henkeä, Haagin mukaan 130 000-150 000. Viimeiset arviot ovat 100000-110000 tapettua siviiliä ja sotilasta ja 1,8 miljoonaa karkotettua. Bosnian merkittävimmät sotarikolliset Radovan Karadžić ja Ratko Mladić ovat vieläkin vapaalla jalalla. Yhdysvalloissa julkistetussa tiedotteessa (22. marraskuuta 2005) Serbia on viimein käskenyt näitä kahta sotarikollista antautumaan.

[muokkaa] Lähteitä

Marita Vihervuori: Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta
Roy Gutman: Kansanmurhan todistaja
Yrjö Lautela ja Jyrki Palo: Jugoslavia - kansakunta, jota ei ollut