Berimbau
Wikipedia
Berimbau on vanhin tunnettu kielisoitin. Nykyisin sitä pääasiallisesti käytetään Capoeira-musiikin pääsoittimena, ja se on lajille varsin keskeinen elementti. Berimbaun voisi määritellä myös rytmisoittimeksi, sillä sen avulla ei varsinaisesti voi soittaa melodiaa, ainoastaan kolmesta perusäänestä koostuvia rytmejä.
[muokkaa] Ulkonäkö ja koostumus
Berimbauta voisi kuvailla lähinnä keskiajan jousen näköiseksi. Se koostuu rungosta (verga), kielestä (arame) ja pullokurpitsasta (cabaça). Runko on perinteisesti tehty Beriba-puusta, mutta berimbaun runkoja tehdään myös muista puulajikkeista. Kieli on yleensä autorenkaista polttamalla saatavaa rautalankaa, mutta pianon/muun kielisoittimen kieliä voidaan myös käyttää berimbaun kielinä. Pullokurpitsa toimii soittimen kaikukoppana. Se on kuivattu ja koverrettu kalebassin hedelmä.
Lisäksi berimbauhun kuuluu lyömätikku (baqueta), helistin (caxixi) ja kolikko (dobrão) tai kivi (pedra).
[muokkaa] Soittaminen
Berimbauta pidellään pujottamalla toisen käden pikkusormi cabaçaa soittimen rungossa kiinnipitelevän lenkin alta. Näin soittimen koko paino on yhden sormen varassa, mikä yleensä aiheuttaa hankaluuksia ja sormen kivuliasta puutumista aloitteleville soittajille, mutta harjoittelun jälkeen ongelmat katoavat. Saman käden etusormen ja peukalon välissä pidetään kolikkoa tai kiveä, jonka avulla vaihdetaan soittimesta kieltä lyötäessä lähtevää ääntä.
Toisessa kädessä soittajalla on lyömätikku ja helistin.
[muokkaa] Ääni
Berimbaulla voi soittaa kolmea eri ääntä: matala, korkea ja särinä.
Matalassa äänessä kolikko tai kivi ei kosketa kieltä, kun taas korkea ääni saadaan aikaan kiristämällä kieltä painamalla kolikko tai kivi sitä vasten etusormella ja peukalolla työntämällä. Särinä-äänessä kolikko tai kivi asetetaan kevyesti koskettamaan kieltä ja kaikukoppa painetaan kiinni palleaan.
