Belle Époque
Wikipedia
Belle Époque (suom. "kaunis aika") tarkoittaa ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä aikaa. Käsite syntyi sodan jälkeen muistona sotaa edeltäneelle aikakaudelle (noin 1890 – 1914). Tässä nimityksessä heijastuu toisaalta todellisuus (maailman laajeneminen, huolettomuus, kehitysusko…) ja toisaalta tuohon aikaa liittyvä nostalgia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aikakausi Euroopassa
Ranskan ja Preussin välisen sodan (1871) jälkeen koitti melko rauhaisa ja sodaton aikakausi Euroopan historiassa. Rauhan aika oli harvinaisen pitkä, ja näin rauhan oloissa talous ja tekniikka edistyivät harppauksin. Eniten tämä kehitys kosketti Ranskaa, Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Saksaa, Italiaa sekä Itävalta-Unkaria. Kaikkialla Euroopassa työvoima järjestäytyi ammattiliitoiksi ja poliittisiksi puolueiksi. Tämän ajanjakson aikana syntyivät ensimmäiset eurooppalaiset työväenpuolueet.
Tämän käsitellyn aikakauden ihmiset olivat suurpiirteisesti todettuna erittäin optimistisia ja suhtautuivat huolettomasti tulevaisuuteen. Tämä johtui paljolti erinomaisesta teknologisesta kehityksestä, jota koettiin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Positivismi, usko luonnontieteisiin ja tiedeusko, jonka mukaan tiede löytää selityksen kaikkeen, ilmestyivät ihmisten ajatuksiin ja maailmankuviin. Belle Époque oli aistittavissa eritoten suurten eurooppalaisten pääkaupunkien bulevardeilla, kahviloissa, kabaree-näytöksissä, taiteilijoiden ateljeereissa, taidegallerioissa, konserttisaleissa ja salongeissa, joissa kävi keskiluokan porvaristo, joka oli vaurastunut taloudellisesti varsin suuresti.
[muokkaa] Aikakausi Ranskassa
Preussille hävityn sodan jälkeen Ranskassa seurasi suuri talouslama vuosina 1873 – 1896. Laman jälkeen Ranskassa tapahtui ennätysmäinen talouskasvu, jonka tukipilarina toimi ns. toinen teollinen rakennemuutos.
Ranska oli laajentunut alueellisesti 1860-luvulla, kun siihen liitettiin Nizzan ja Savoien alueet, mutta kymmenen vuotta myöhemmin se Frankfurtin rauhassa menetti Elsass-Lothringenin. Tästä seurasi vahvan kansallisen revanssin henki, jonka eräänä ilmaisuna voidaan pitää koko III tasavallan olemassaoloa.
Aikakautta sävytti vielä ranskalaistunut Venäjän ylempi aristokratia, joka oli henkisesti hyvin ranskalainen tavoiltaan ja jopa ihannoi kaikkea ranskalaista, elintarvikkeitakin. Venäjä loisti kulttuurin ja taiteen saralla eräänlaisena kaukaisena ”Itämaana”.
[muokkaa] Teknologia
Näiden Belle Époquen vuosien aikana tekniset keksinnöt seurasivat toistansa. Nämä keksinnöt muuttivat perusteellisesti ihmisten jokapäiväistä elämää. Valokuvaus johdatteli myös elokuvan syntymiseen, velocipedi muuttui polkupyöräksi, aiempaa pienemmän ja kevyemmän moottorin kehittäminen mahdollisti sen käytön moottoripyörissä, autoissa ja lentokoneissa.
Myös kemian alalla otettiin jättiharppauksia kehityksessä. Samoin tehtiin myös sähkötekniikan alalla ja terästeollisuudessa. Myös lääketiede ja hygienia auttoivat lapsikuolleisuuden vähenemiseen ja ihmisten odotettavissa oleva elinikä lähti nousuun hyvin voimakkaasti. Vuonna 1895 oli Pariisissa ensimmäinen onnistunut elokuvaesitys, joka oli suuri menestys ja siten se ennakoi koko alan tulevaisuutta.
Aikakauden ihmiset näkivät ja kokivat teknologian kehityksessä suuren tulevaisuuden. Teknologia oli heidän mielestään mahdollistanut kaiken, myös aiempina vuosisatoina mahdottomina pidetyt asiat. Ranska sähköistyi voimakkaasti, ja Suomikin otti sähkövalaistuksen käyttöön toisena maana.
[muokkaa] Maailmannäyttelyt
- «1800-luku oli suuri kehityksen vuosisata. Juhlistaakseen tätä ihmeellistä taiteiden, tieteiden, teollisuuden ja maatalouden suurta kehitystä Ranska kutsui kaikkia kansoja osallistumaan Maailmannäyttelyyn, jonka se järjesti Pariisissa. Kaikki kansat vastasivat tähän kutsuun; ne halusivat vertailla oman teollisuutensa kehitystä muiden kansakuntien vastaavaan kehitykseen. Maailmannäyttely oli todellinen ihme. Champ-de-Marsilla oli oma vesitorninsa ja kentän valaistut suihkukaivot, jotka iltaisin muuttivat tämän maailmannäyttelyn osa-alueen todelliseksi taikamaailmaksi, ja Seinen vasen ranta oli varattu kansakuntien palatseille, jokaisen kansallisen perinteen mukaan.»
- Jeanne Bouvier (1865-1964). Mes mémoires, Marcineau-kustannus, Poitiers, 1936.
Vuosien 1889 ja 1900 maailmannäyttelyt ovat edelleenkin symboleja käsitteelle «Belle Époque».
[muokkaa] Taide
Belle Époque koki ja näki myös kolmen kuvataiteen keskeisen suuntauksen syntymisen ja kehittymisen: fauvismin, joka esitti arkielämän tapahtumia saaden ne vastaanottavaisiksi elävien ja lämpimien värien avulla sekä yksinkertaistetulla perspektiivillä, johtohahmonaan Henri Matisse; kubismin, jonka ensimmäisenä ilmentymänä taiteeseen pidetään Pablo Picasson teosta "Les Demoiselles d'Avignon"; sekä impressionismin, joka ilmaantui taiteeseen jo 1800-luvun toisella puoliskolla. Impressionismista puhutaan myös musiikin, erityisesti Claude Debussyn teosten yhteydessä.
Jugend eli «Art nouveau» kehittyi melkeinpä viimeisenä kokonaisvaltaisena tyylisuuntana 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
Kirjallisuudessa, musiikissa ja myöhäisromantiikassa, jota Suomessa kutsutaan kansallisromantiikaksi, oli Belle Époque eräänlaista kulta-aikaa.
[muokkaa] Aikakauden loppu
Huolettomuuden aika, jota Belle Époque edusti, päättyi Ensimmäiseen maailmansotaan. Vuosien 1895 – 1900 välisenä aikana tehdyt mahtavat keksinnöt menettivät vähitellen taianomaista loistoaan, kun niitä käytettiinkin ihmisten surmaamiseen.
Joidenkin historioitsijoiden mukaan aikakauden päättymistä voi jopa varhentaa, sillä Titanicin uppoaminen vuonna 1912 aiheutti syvän pettymyksen ja trauman uskossa teknologian kaikkivoipaisuuteen. Aikakauden ihmiset näkivät ja kokivat se todellisuuden, jossa ihmisen kehittämä teknologia ei tieteiden valtavasta kehityksestä huolimatta voinut mitään, kun vastassa oli luonnon omat voimat.
