Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki
Wikipedia
Baku-Tbilisi-Ceyhan-öljyputki kuljettaa raakaöljyä 1 776 kilometrin matkan Azerbaidžanin öljykentiltä Kaspianmeren rannalta Georgian läpi Turkin Horasanin ja Erzurumin kautta Ceyhanin satamakaupunkiin Välimeren rannalle. Se on maailman toiseksi pisin öljyputkisto Venäjän Družban putkiston jälkeen. Putki otettiin käyttöön 10. toukokuuta 2006.
Kaspianmeren ympäristössä on arvioitu olevan 220 miljardin barrelin varat, mikä riittää maailman kahdeksan vuoden käyttöön. Öljyntuotannon ennustetaan nousevan 1,5 miljoonaan barreliin päivässä.
Kaspianmeren ympäristöstä öljyn kuljetus on ongelmallista alueen poliittisen tilanteen vuoksi. Lyhin suora kuljetusreitti olisi Persianlahden rannalle Iranin kautta. Myöskään riippuvuutta Venäjästa ei länsimaissa ole haluttu lisätä. "Western Early Oil" -putkisto Azerbaidžanista Georgian Mustameren rannikolle on jo rakennettu, mutta sen kapasiteetti on erittäin rajallinen 115 000 barrelia päivässä. Päätös putken rakentamisesta tehtiin 18. marraskuuta 1999 ETYJin kokouksessa Turkissa ja rakennustyö alkoi syyskuussa 2002. Putki vihittiin käyttöön 25. toukokuuta 2005, jolloin paikalla tilaisuudessa olivat presidentit Nursultan Nazarbajev, Ilham Alijev, Mihail Saakašvili ja Ahmet Necdet Sezer sekä Yhdysvaltain energiaministeri Samuel Bodman.
Putken omistajat ovat BP (30,1 %), State Oil Company of Azerbaijan (25,0 %), Unocal (USA; 8,90 %), Statoil (Norja, 8,71 %), Türkiye Petrolleri Anonim Ortaklığı (TPAO) (Turkki; 6,53 %), Eni/Agip (Italia; 5,00 %), Total (Ranska 5,0 %), Itochu (Japani; 3,4 %), Inpex (Japani; 2,50 %), ConocoPhillips (USA; 2,50 %) ja Amerada Hess (USA; 2,36 %)
Kuljetusmaksut tuovat Georgialle 1,5 % sen bruttokansantulosta.
