Bakteerimoottori
Wikipedia
Bakteerimoottori on monilla bakteereilla oleva proteiinikompleksi, joka pyörittää bakteerin liikkumiseen käyttämiä piiskamaisia siimoja (engl. Flagellum, mon. Flagella). Bakteerit, joilla on siimoja kykenevät liikkumaan aktiivisesti. Liikkumiskyvystä on ollut etua sen mahdollistaessa bakteerin liikkumisen pois negatiivisista ympäristötekijöistä ja kohti ravinnonlähdettä.
Flagellumin juuressa on nanoluokan joustava koukku, joka kiinnittää sen proteiinilevyyn bakteerimoottorissa solukalvolla. Moottori saa voimansa protonigradientista (Vibrio-bakteerilajilla protonien sijaan käytetään natriumioneja), joka syntyy, kun protoneita pumpataan pieneen solukalvon sisäiseen tilaan. Moottori tarjoaa protoneille tien vuotaa takaisin sytoplasmaan, ja niin tehdessään, ne pyörittävät moottoria. Moottori pystyy pyörimään sekä myötä- että vastapäivään taajuudella ~10 Hz ja tarvitsee n. 1200 protonia per kierros. Escherichia coli pystyy liikkumaan 10 - 50 μm s-1. Yksittäinen E. coli omistaa yleensä 6-10 flagellumia. Mikäli moottorit pyörivät vastapäivään, on liike työntävää ja flagellumit takertuvat toisiinsa, kun taas myötäpäiväinen pyöriminen ei johda liikkeeseen ja erottaa flagellumit toisistaan.
Bakteerin sytoplasmassa toimii monimutkainen signaalikaskaadiverkosto, joka hienosäätelee bakteerin liikettä moottoreita säätelemällä.
Bakteerimoottorin varhainen kehitysvaihe on ilmeisesti ollut gram-negatiivisten bakteereiden tyypin kolme eritysjärjestelmä (TTSS), joka siirtää vahingollisia molekyylejä pois solusta. (Heuck 1998).
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
- Alberts et al. (2002): Molecular Biology of the Cell 4th Edition. Garland Pub. ISBN 0815332181.
![[2]](http://www.aip.org/pt/jan00/images/berg2A.jpg){kind=link}