Attalos I
Wikipedia
Attalos I Soter (269 eaa.–197 eaa.) oli Pergamonin hallitsija vuosina 241 eaa.–197 eaa. Pergamonin hallitsija Eumenes I adoptoi Attaloksen ja teki hänestä perillisensä. Attalos kukisti Vähään-Aasiaan tunkeutuneet galatialaiset ja sai tästä kunniasta lisänimen Soter, joka tarkoitta "pelastajaa". Voittonsa jälkeen Attalos julistautui myös kuninkaaksi ja oli ensimmäinen attalidien hallitsijasuvun jäsen, joka teki näin.
Attalos oli Rooman valtakunnan uskollinen liittolainen ja hänellä oli tärkeä rooli ensimmäisessä ja toisessa makedonialaissodassa Filippos V:ä vastaan. Attalos kuoli toisen makedonialaissodan loppupuolella ja häntä seurasi hänen poikansa Eumenes II.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Attaloksen nuoruudesta tiedetään hyvin vähän. Historioitsija Strabon kertoo että hänen isänsä oli myös nimeltään Attalos, ja hänen äitinsä nimi oli Antiokhis. Nykyään uskotaan että Attaloksen isä oli attalidien hallitsijasuvun perustaja Filetairoksen veljenpoika. Strabonin mukaan Attaloksen isä olisi ollut Filetairoksen veli, mutta luullaan että Strabon on hypännyt yhden sukupolven yli. Filateroksen seuraaja Eumenes I oli myös tämän veljenpoika. Joskus ennen vuotta 241 eaa. Attaloksen isä kuoli ja Eumenes I adoptoi nuoren sukulaisensa.
Attaloksen äiti Antiokhis oli luultavasti sukua seleukidien hallitsijasuvulle. Hänen avioliittonsa Attaloksen isän kanssa oli varmasti Filetairoksen järjestämä. On oletettu että lapseton Filetairos olisi suunnitellut Attaloksen isästä omaa seuraajaansa. Strabon väittää jopa että Filetairos olisi ollut eunukki.
[muokkaa] Galatialaisten kukistaminen
Pausaniaksen mukaan Attaloksen suurin saavutus oli galatialaisten (Γαλάται) kukistaminen. Galatialaiset olivat kelttejä jotka olivat hyökänneet Vähään-Aasiaan 300-luvun lopulla. He valtasivat Anatolian keskiosat jota alettiin kutsua Galatiaksi uusien tulokkaiden mukaan. Kreikkalaiset ja roomalaiset yhdistivät galatialaiset Galliassa asuneisiin galleihin. Eumenes I:n aikana Pergamon joutui maksamaan galatialaisille pakkoveroa, mutta Attalos lopetti veron maksamisen. Galatialaiset päättivät hyökätä Pergamonia vastaan, mutta Attalos kukisti heidän joukkonsa jossain Kaikosjoen yläjuoksulla käydyssä taistelussa. Voittonsa jälkeen Attalos otti itselleen lisänimen "Pelastaja" (Soter) ja julisti itsensä kuninkaaksi. Galatialaisten kukistaminen antoi Attalokselle legendaarisen maineen Kreikan puolustajana barbaareja vastaan. Myöhemmin syntyi jopa tarina siitä kuinka eräs oraakkeli oli ennustanut tapahtuneen jo sukupolvea aikaisemmin. Voittonsa kunniaksi Attalos rakennutti votiivimonumentin, johon kuului tunnettu "kuoleva galli" -patsas. Se on säilynyt roomalaisena kopiona.
[muokkaa] Valloitukset Vähässä-Aasiassa
Muutama vuosi Kaikoksen taistelun jälkeen galatialaiset hyökkäsivät jälleen Pergamonin, tällä kertaa heidän liittolaisena oli Antiokhos Hieraks, Persian kuninkaan Seleukos II:n nuorempi veli ja seleukidien Vähän-Aasian alueiden hallitsija. Attalos kukisti galatialaiset ja Antiokhoksen ensin Afrodisionin taistelussa ja myöhemmin toisessa taistelussa joka käytiin jossain idempänä. Tämän jälkeen Attaloksen joukot kukistivat Antiokhoksen vielä Hellespontoksen Fryygiassa käydyssä taistelussa ja Sardiksen lähellä vuoden 228 eaa. keväällä. Ratkaiseva taistelu Attaloksen ja Antiokhoksen välillä käytiin Maiandros-jokeen laskevan Harpasos-joen rannalla Etelä-Kaariassa.
Voittojensa ansiosta Attalos sai halttuunsa kaikki seleukidien omistamat alueet Vähässä-Aasiassa Taurusvuorille asti. Seleukidien uusi kuningas Seleukos III yritti monen kerran vallata takaisin menetetyt alueet, mutta Attalos sai kuitenkin pidettyä alueet hallussaan. Vuonna 223 eaa. Seleukos ylitti itse Taurusvuoret armeijansa kanssa, mutta hänet salamurhattiin ennen kun hän sai mitään aikaiseksi. Seleukoksen sotapäällikkö Aksaios otti armeijan johtoonsa. Aksaios kieltäytyi kuninkuudesta, vaikka sitä hänelle ehdotettiinkin. Seleukoksen seuraajaksi tuli näin hänen nuori veljensä Antiokhos III. Antiokhos nimitti Aksaioksen Vähän-Aasian hallitsijaksi ja tämä valtasikin pian takaisin Attaloksen valtaamat alueet. Polybioksen mukaan Aksaios oli pian sulkenut Attaloksen "Pergamonin muurien taakse". Ei kestänyt kuitenkaan kauan ennen kun Aksaios julisti itsensä kuninkaaksi ja kapinoi Antiokhosta vastaan.
Attalos sai vallattua takaisin osan menettämistään alueista vuonna 218 eaa., kun Aksaios oli sotimassa Tarsusvuorien eteläpuolella Pisidiassa. Attalos sai avukseen seleukideja vastaan traakialaisia kelttejä. Vuonna 216 eaa. Antiokhos teki liiton Attaloksen kanssa Aksaiosta vastaan. Antiokhos johti armeijansa Tarsusvuorien yli ja piiritti Sardista jonne Aksaios pakeni. Sardis vallattiin vuonna 214 eaa., mutta kaupungin linna jäi valtaamatta. Juonen ansiosta Aksaios saatiin vangittua ja hänet määrättiin heti teloitettavaksi. Vuoteen 213 eaa. mennessä Antiokhos oli saanut vallattua takaisin kaikki Vähässä-Aasiassa menettämänsä alueet.
[muokkaa] Ensimmäinen makedonialaissota
- Pääartikkeli: Ensimmäinen makedonialaissota
Kärsittyään idässä tappion Attalos suuntasi katseensa länteen. Kreikassa Pergamonin vallan kasvun suurin este oli Makedonian kuningas Filippos V. Ehkä tämän takia Attalos oli liittoutunut Filipposta vastustavan Aitolian liiton kanssa joskus vuoden 219 eaa. tienoilla. Vuonna 215 eaa. Filippos solmi vuorostaan liiton Karthagon sotapäällikön Hannibalin kanssa. Tämä taas aiheutti huolta Roomassa, joka juuri oli käymässä toista puunilaissotaa Karthagoa vastaan. Vastapainoksi Filippoksen ja Hannibalin liitolle Rooma liittoutui aitolialaisten kanssa vuonna 211 eaa. Roomalaiset ottivat mukaan liittoon myös eräitä aitolialaisten muita liittolaisia, joihin kuului muun muassa Pergamon. Tämän jälkeen Attalos valittiin yhdeksi Aitolian liiton strategokseksi, eli sotapäälliköksi. Attaloksen armeija oli luultavasti mukana Aiginan saaren valloittamisessa vuonna 210 eaa. Attalos käytti myöhemmin Aiginaa tukikohtanaan Kreikassa.
Vuoden 209 eaa. keväällä Filippos marssi Kreikkaan ja kukisti Pyrrhiaan johtamat aitolialaiset Lamian lähellä kahdesti. Attalos saapui itse Kreikkaan heinäkuussa ja sinne saapui myös prokonsuli Publius Sulpicius Galba. Vuoden 208 eaa. kesällä Pergamonin ja Rooman laivastot epäonnistuivat valtaamaan Lemnoksen saaren, joka kuului Makedonialle. He onnistuivat kuitenkin valtaamaan Peparethoksen saaren.
Attalos ja Galba ottivat tämän jälkeen osaa Herakleiassa pidetyyn kokoukseen, jossa roomalaiset saivat aitolialaiset jatkamaan sotatoimiaan Filipposta vastaan. Tämän jälkeen roomalaiset joukot lähtivät valtaamaan Oreusta Euboiassa, samalla kun Attalos lähti valtaamaan Lokriksen pääkaupunkia Opusta. Filippos teki tuolloin yllätyshyökkäyksen Attaloksen joukkoja vastaan ja tämä joutui pakenemaan laivastonsa kanssa. Attalos sai myös kuulla että Bithynian kuningas Prusias I, joka oli avioliiton kautta sukua Filippoksen kanssa, aikoi hyökätä Pergamonia vastaan. Attalos kiirehti joukkoineen kotiin. Pian myös roomalaiset joukot lähtivät Kreikasta, koska he olivat onnistuneet päätehtävässään estää Filipposta auttamasta Hannibalia. Vuonna 206 eaa. aitolialaiset sopivat Filippoksen kanssa rauhasta. Filippoksen saneleman rauhansopimus solmittiin Foenikeeesä vuonna 205 eaa. Se lopetti myös Pergamonin ja Bithynian välisen sodan ja antoi Pergamonin pitää Aiginan saaren.
[muokkaa] Magna Mater
Foeniken rauhan jälkeen vuonna 205 eaa. roomalaiset kääntyivät Attaloksen puoleen erään uskonnollisen asian takia. Roomassa oli tuolloin nähty epätavallisen paljon tähdenlentoja, ja Sibyllan ennustuskirjoista oli löytynyt rivejä joissa sanottiin että jos ulkomaalainen vihollinen kävi sotaa Italiassa, tultaisiin hänet voittamaan jos Mater Idaea, joka yhdistettiin Fryygian äitijumalaan Kybeleen, tuotaisiin Roomaan. Toinen puunilaissota oli vielä käynnissä ja ennustuksen nähtiin viittaavan Hannibaliin. Koska Attalos oli roomalaisten ainut liittolainen aasiassa, pyysivät roomalaiset nyt häneltä apua. Entinen konsuli M. Valerius Laevinus lähetettiin Pergamoniin muiden korkea-arvoisten lähettiläiden kanssa. Attalos otti roomalaiset vastaan avosylin ja vei heidät Pessinukseen Fryygiassa, jossa hän antoi heille pyhän kiven jota paikalliset pitivät jumaltäitinä. Roomalaiset veivät kiven Roomaan jossa jumalatar myöhemmin tuli tunnetuksin nimellä Magna Mater.
[muokkaa] Uusi sota Makedoniaa vastaan
Vuonna 201 eaa. Filippos hyökkäsi Aigeianmerelle vallaten Samoksen ja siellä olleen egyptiläisen laivaston. Hän alkoi myös piirittää Khioksen saarta. Filippoksen hyökkäys sai Attaloksen liittoutumaan Rodoksen, Bysantin ja Kyzikoksen kanssa. Polybius kertoo että Khioksen ja mantereen välisessä salmessa käytiin suuri meritaistelu. Makedonialaisilla oli 53 suurempaa sotalaivaa ja yli 150 pienempää alusta. Liittolaisilla oli 65 sota-alusta ja jonkin verran pienempiä laivoja. Taistelun aikana Attalos joutui Filippoksen takaa-ajamaksi ja joutui pian erilleen omasta laivastostaan. Pakon edessä hänen oli rantauduttava kolmen laivansa kanssa ja paettava maitse. Itse meritaistelu päättyi ilman selvää voittajaa.
Filippos jatkoi kampanjaansa hyökkäämällä Pergamonia vastaan. Kaupunki oli kuitenkin liian hyvin suojattu, mutta Filippos antoi tuhota kupungin ulkopuolella olleet temppelit ja alttarit. Samalla Attalos lähetti Roomaan lähettiläitä pyytämään apua Filipposta vastaan.
[muokkaa] Toinen makedonialaissota
- Pääartikkeli: Toinen makedonialaissota
Vuonna 200 eaa. Attalos sekaantui toiseen makedonialaissotaan. Sota alkoi kun akarnanialaiset hyökkäsivät Makedonian tukemana Attikaan. Ateena, joka oli tähän asti pysynyt erossa sodasta, lähetti avunpyynnön Attalokselle, jonka laivasto oli Aiginalla. Attalos matkusti Ateenaan, jonne myös saapui roomalainen lähetystö. Ateenalaisilta Attalos ja roomalaiset saivat lämpimän vastaanoton. Konsuliksi valittu Sulpicius Galba pyysi Attalosta lähettämään laivastonsa auttamaan roomalaisia. Vuoden 199 eaa. keväällä roomalaiset ja pergamonlaiset valtasivat Androksen saaren Kykladeilla. Attalos sai liittää saaren valtakuntaansa, samalla kun roomalaiset saivat saarelta otetun sotasaaliin. Laivastot jatkoivat matkaansa pohjoiseen ryöstelleen Makedonialle kuuluvia saaria. Lopulta laivasto pääsi Khalkidiken luokse. Maalla liittolaiset kärsivät tappion Kassandreiassa Makedoniassa. Joukot jatkoivat matkaansa Akanthokseen joka vallattiin. Tämän jälkeen laivasto kuljetti joukot Euboiaan.
Palattuaan sotaretkeltä Attalos ja roomalaisten sotapäällikkö tapasivat aitolialaiset Herakleiassa. Aitolialaiset vaativat Attalokselta joukkoja joita hänen olisi aikaisemman sopimuksen mukaan pitänyt heille toimittaa. Attalos ei suostunut, ja valitti siitä etteivät aitolialaiset olleet lähettäneet joukkoja kun Filippos oli hyökännyt Pergamoniin kaksi vuotta aikaisemmin. Roomalaiset ja Attalos päättivät jatkaa sotatoimia Filipposta vastaan. Aluksi he valtasivat Oreuksen piirityksen jälkeen. Kuten aikaisemmin Attalos sai itse kaupungin sen jälkeen kun roomalaiset olivat ottaneet kaupungista vankeja ja sotasaalista.
Tämän jälkeen Attalos otti osaa Eleusiin mysteereihin ja palasi Pergamoniin, kahden vuoden poissaolon jälkeen. Vuoden 198 eaa. keväällä Attalos palasi Kreikkaan 23 sotalaivan kanssa. Androksella hänen laivastoonsa liittyi 20 rhodoslaista alusta. Yhdessä rhodoslaisten kanssa Attalos saattoi loppuun Euboian valloituksen, joka oli aloitettu edellisenä vuonna. Pian paikalle saapui myös roomalainen laivasto. Yhteistyössa laivastot valtasivat Eretrian ja Karystoksen. Tämän jälkeen ainoastaan Khalkis ei ollut liittolaisten hallussa. Epäonnistuttuaan valloittaa Korintin roomalaiset lähtivät Kerkyralle, samalla kun Attalos suuntasi laivastonsa Peiraieukseen.
Vuonna 197 eaa. konsuli Titus Quinctius Flamininus kutsui Attaloksen Thebaan jossa boiotialaiset aikoivat päättää asettuakko Rooman vaiko Makedonian puolelle. Attalos oli ensimmäinen puhuja kokouksessa. Yhtäkkiä puheen aikana hän lysähti kasaan, toinen puoli ruumistaan lamaantuneena. Syyksi epäillään nykyään sydäninfarktia. Attalos kuljetettiin takaisin Pergamoniin jossa hän kuoli seuraavana syksynä, ehkä sen jälkeen kun sai kuulla että roomalaiset olivat kukistaneet makedonialaiset Kynoskefaloksen taistelussa.
[muokkaa] Perhe
Attalos meni naimisiin Kyzikoksesta kotoisin olleen Apolloniksen kanssa. He saivat neljä poikaa; Eumenes, Attalos, Filetairos ja Athenaios (Apolloniksen isän mukaan). Attaloksen kuollessa hänen vanhin poikansa Eumenes seurasi häntä kuninkaana.
| Edeltäjä: Eumenes I |
Pergamonin kuningas |
Seuraaja: Eumenes II |
