Arne Somersalo
Wikipedia
Arne Sakari Somersalo (s. 6. maaliskuuta 1891 Tampereella – k. 17. elokuuta 1941 Kiestingissä Neuvostoliitossa) toimi ilmavoimien neljäntenä komentajana 26. lokakuuta 1920 – 2. helmikuuta 1926.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Arne (Aarne) Sakari Somersalo oli tamperelaisen kauppiasperheen toinen poika. Hänen vanhempansa olivat kauppaneuvos Arthur Sommer ja Lydia Johansson. Hän syntyi Arne Sommerina, mutta muutti nimensä vuonna 1906 Somersaloksi. Hän tuli ylioppilaaksi vuonna 1908. Hän opiskeli luonnontieteitä ensin Helsingin yliopistossa ja vuosina 1908–1914 Jenan yliopistossa Saksassa.
Saksassa hän ei voinut "venäläisenä" jatkaa opiskelua mutta pystyi liittymään vapaaehtoisena suomalaisena Saksan armeijaan. Hän osallistui sotaan Saksan armeijan joukoissa ja sai kaksi rautaristiä. Hän suoritti upseeritutkinnon Lockstedtin leirillä vuonna 1915. Hän oli Saksalaisen husaarirykmentti n:o 16 husaariluutnantti 1916–1917. 1917–1918 hän toimi 9. saksalaisen armeijakunnan yleisesikunnassa.
Hän avioitui vuonna 1916 Wilhelmina Bertha Eva Beckerin kanssa.
[muokkaa] Toiminta ilmavoimissa
Somersalo liittyi Suomen armeijaan majurina vuonna 1918 sisällissodan jälkeen. Hän oli yleisesikunnan keskusosaston päällikkö 1918-1919 ja operatiivisen osaston päällikkö 1919-1920.
Hänestä tuli ilmavoimien komentaja vuosiksi 1920–1926. Lokakuussa 1926 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi. Hän oli ilmavoimien ensimmäinen merkittävä kehittäjä. Hänen kaudellaan perustettiin Suomenlinnaan ilmavoimien lentokonetehdas (I.V.L.). 1920-luvulla hän toimi Aero Oy:n teknisenä neuvonantajana. Myös hänen veljensä toimi ilmavoimissa ja oli Santahaminan varikon päällikkö.
Suomen Ilmapuolustusliiton perustaminen 1920-luvun puolivälissä kuuluu Somersalon saavutuksiin. Ilmapuolustusliitto toimi yhdessä ilmavoimien kanssa, järjesti ilmailupäiviä, julkaisi lehteä ja toimi ilmavoimien lobbausjärjestönä. Suomen ilmailuliitto (SIL) on sen seuraaja. Hän oli Kansainvälisen lentäjäliiton Suomen osaston puheenjohtaja ja Lucanderin lentoyhtiön johtokunnan jäsen.
Hän erosi helmikuussa 1926 kiistoissa lähialaistensa, etenkin Aarne Snellmanin, kanssa.
[muokkaa] Muuta toimintaa
Myöhemmin Somersalo toimi IKL:n Ajan sanan päätoimittajana ja arvosteli usein ilmavoimiin liittyviä päätöksiä. Hän oli IKL:n kansanedustaja 1933–1935 Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Hän oli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen. Hän oli presidentin valitsijamies vuonna 1940.
Talvisodassa hän toimi maavoimissa everstiluutnanttina Suomussalmella. Jatkosodassa hän oli SS-joukkojen yhteysupseerina Lapissa. Hän kuoli 17. elokuuta 1941 opastaessaan saksalaisten iskua Kiestingissä.
[muokkaa] Kirjallista tuotantoa
- Taisteluvuosien varrelta : suomalaisen sotilaan muistelmia maailmansodasta, 1928. – Kirja kuvaa Somersalon toimintaa Saksan armeijan luutnanttina ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kuvaa koulutusta, hiihtojoukoissa toimimista itärintamalla ja esikuntatyötä länsirintamalla. Länsirintaman taistelukuvaukset on kuvattu kuin romaanissa.
- Totuus Neuvosto-Venäjästä, virallisten neuvostolähteiden mukaan (1930, Suomen suojelusliiton julkaisuja n:o 3).
- Lapuan tie (1930, Suomen suojelusliiton julkaisuja n:o 4). – Teos esittelee Lapuan liikettä ja sen toiminta-ajatuksia.
- Totuus Mänstsälästä, Ajan Sana, 1932.
[muokkaa] Lähteitä
- Ilmavoimien sivusto
- Raunio, Jukka (2005): Valtion lentokonetehtaan historia, Osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932. Jukka Raunio, Halli. ISBN 951-96866-6-5.
- Jussi Niinistö (1998): Suomalaisia soturikohtaloita. Suomalaisuuden liitto. Yksi kirjan pienoishenkilöhistorioista käsittelee Arne Somersaloa.
| Puolustushaarojen komentajat | ||
| Ilmailuvoimien ja ilmavoimien komentajat: luettelo Suomen ilmavoimien komentajista John-Allan Hygerth (1918) · Carl Seber (1918) · Torsten Aminoff (1918) · Sixtus Hjelmmann (1919) · Arne Somersalo (1920) · Väinö Vuosi (1926) · Jarl Lundqvist (1932) · Frans Helminen (1945) · Reino Artola (1952) · Olavi Seeve (1958) · Reino Turkki (1964) · Eero Salmela (1969) · Rauno Meriö (1975) · Pertti Jokinen (1987) · Heikki Nikunen (1991) · Jouni Pystynen (1998) · Heikki Lyytinen (2005) |
