Anne Frank

Wikipedia

Anne Frankin päiväkirja hollanniksi.

Annelies Marie "Anne" Frank (s. 12. kesäkuuta 1929 Frankfurt-am-Mainissa Saksassa – maaliskuussa 1945 Bergen-Belsenissä) oli saksanjuutalainen tyttö, holokaustin tunnetuin uhri. Hänen päiväkirjansa on tunnetuin "dokumentti" toisen maailmansodan juutalaisvainoista.

Sisällysluettelo

1 Ennen sotaa
2 Piiloutuminen
3 Pidätys ja keskitysleirit
4 Päiväkirja
5 Sukulaisten, muiden piileskelijöiden ja auttajien kohtalo
6 Katso myös
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ennen sotaa

Anne Frank syntyi 12. kesäkuuta 1929 Frankfurt-am-Mainissa, Saksassa. Hänen vanhempansa olivat molemmat arvostetuista juutalaisperheistä. Otto Heinrich Frank syntyi 12. toukokuuta 1889 ja Edith Holländer 6. tammikuuta 1900. Edith kuoli 6. tammikuuta 1945 Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin sairasosastolla. Annen kolme vuotta vanhempi sisar Margot Betti Frank syntyi 16. helmikuuta 1926.

Otto Frank muutti 1933 Amsterdamiin töihin veljensä yritykseen ja myöhemmin samana vuonna Edith ja Margot, 1934 helmikuussa myös Anne. Kesän 1933 Margot ja Anne viettivät Aachenissa isoäitinsä luona, joka muutti 1938 kristalliyön jälkeen Hollantiin Frankien luokse. Isoäiti kuoli tammikuussa 1942 sisätautiin.

[muokkaa] Piiloutuminen

Toukokuussa 1940 natsit hyökkäsivät Amsterdamiin, ja Frankit joutuivat jälleen natsien vallan alle. Margot sai kutsun työpalveluun, joten 6. heinäkuuta 1942 Frankit piiloutuivat Oton toimiston salahuoneeseen kymmenen päivää suunniteltua katoamista aikaisemmin. Myös van Daanit muuttivat samaiseen piiloon muutamaa päivää myöhemmin.

Hammaslääkäri Dussel tunsi Miep Giesin (Hermine Santrouschitz, syntynyt Wienissä 1909) ja pyysi tätä etsimään itselleen piilopaikkaa. "Salaisen siiven" perheneuvosto kokoontui, ja yhteistuumin päätettiin, että Dussel voi tulla sinne piiloon. Kristityn vaimonsa Charlotte Kalettan ja poikansa Wernerin Dussel jätti. Hän ja Charlotte vaihtoivat joka viikko kirjeitä ja paketteja; Miep toimitti Dusselille myös ruokapaketteja, "jotka Dussel nauttii yksin yöllä, tullessaan kahdeltatoista töistä herra Kralerin huoneesta", kuten Anne halveksivasti Dusselin tapaa kommentoi.

"Salaiseen siipeen" piiloutui siis yhteensä kahdeksan henkeä: Otto, Edith, Margot ja Anne Frank, herra Dussel (oikea nimi Fritz Pfeffer), herra ja rouva Van Daan ja heidän poikansa Peter (oikeilta nimiltään Hermann, Auguste ja Peter van Pels). Miep Gies miehensä Henkin kanssa, Victor Kraler, Jo Koophuis ja Elli Vossen huolehtivat Frankeista piileskelyn vuosina. Anne sai päiväkirjansa 13-vuotissyntymäpäivänään ja kirjoitti siihen koko piileskelyn ajan peloistaan, riidoistaan vanhempiensa kanssa, tulevaisuudensuunnitelmistaan ja tunteistaan Peteriä kohtaan.

[muokkaa] Pidätys ja keskitysleirit

Piileskely päättyi 4. elokuuta 1944, kun joku ilmiantoi Frankit ja Van Daanit ja Gestapo pidätti kaikki piilossa olleet. Frankien kavaltajaksi epäiltiin aluksi vahvasti Willem Gerard (W. G.) Van Maarenia. Kun natsien pöytäkirjoista selvisi ilmiantajan äänen olleen naisen, syylliseksi arveltiin siivooja Lena Hartog-van Bladerenia. Kavaltajaa on monesti yritetty selvittää oikeusteitse, mutta varmuutta asiaan ei ole saatu.

Miep Gies vältti pidätyksen, koska oli myös itävaltalainen kuten pidättäjä. Piilossa olleet vietiin Westerborkiin, josta heidät karkotettiin viimeisellä kuljetuksella karjavaunussa Auschwitziin, jossa Edith Frank kuoli juuri ennen leirin vapauttamista 6. tammikuuta 1945. Margot ja Anne olivat ensin kuukausia Auschwitz-Birkenaussa, josta heidät lähetettiin Bergen-Belseniin. Siellä he kuolivat vain kahta viikkoa ennen leirin vapauttamista lavantautiin.

[muokkaa] Päiväkirja

Miep Gies ja Elli Vossen säilyttivät Annen päiväkirjan, ja Miep antoi sen Otto Frankille. Otto Frank toimitti päiväkirjan julkaisukuntoon ja julkaisi sen 1947. Hän myös antoi piilottamansa 74 riviä ystävälleen, New Yorkin kansainvälisen Anne Frank Centerin johtajalle Cor Suijikille keväällä 1980, noin puoli vuotta ennen kuolemaansa. Myös Annen viimeisen päiväkirjamerkinnän Otto oli piilottanut. Otto meni myös 1950 naimisiin Elfiriede "Fritzi" Geiringer-Markowitzin kanssa. Fritzi oli selvinnyt Auschwitzista mutta menettänyt poikansa ja miehensä Mauthausenissa.

Anne Frankin päiväkirja on käännetty 67 kielelle, ja sitä on painettu 25 miljoonaa kappaletta. Se on maailman luetuin natsien rikoksista kertova kirjallinen dokumentti.

Bergen-Belsen

[muokkaa] Sukulaisten, muiden piileskelijöiden ja auttajien kohtalo

Anne Frank kuoli maaliskuussa 1945 Bergen-Belsenissä muutamaa päivää Margotia myöhemmin.
Otto Frank kuoli 1980 Sveitsissä
Margot Frank kuoli maaliskuussa 1945 Bergen-Belsenissä, tarkkaa päivää ei tiedetä
Edith Holländer-Frank kuoli 6. tammikuuta 1945 Auschwitz-Birkenaussa
Peter van Pels (van Daan) kuoli Mauthausenin keskitysleirillä 5. toukokuuta 1945.
Auguste van Pels (van Daan) oli useammalla keskitysleirillä, mutta kuoli keväällä 1945 Theresienstadtissa.
Hermann van Pels (van Daan) kuoli Auschwitz-Birkenaussa.
Fritz Pfeffer (Dussel) Neuengammen leirissä 20. joulukuuta 1944.
Johannes Kleiman (Jo Koophuis) joutui keskitysleirille Hollantiin, mutta vapautui ja kuoli vasta 30. tammikuuta 1959 työpöytänsä ääreen 63-vuotiaana
Victor Kugler (Kraler) oli myös leirillä Hollannissa, vapautui sieltä ja kuoli Torontossa 16. joulukuuta 1981 sairauden murtamana 81-vuotiaana
Miep Gies elää yhä Amsterdamissa
Jan (Henk) Gies kuoli 26. tammikuuta 1993 Amsterdamissa
Bep Voskuijl (Elli Vossen) kuoli 6. toukokuuta 1983 Amsterdamissa
Frankin perheen suojelijoille, Ellille, Miepille, Jolle ja Victorille myönnettiin 1973 Yad Vashemin Oikeamielisten komission myöntämät kunniamitalit ja arvon "Kansakunnan oikeamieliset." Victor Kraler sai myös nimikkopuun "Oikeamielisten puistokäytävään."
Vuonna 1994 Miep sai Saksan Liittotasavallan ansioristin. Hollannin kuningatar Beatrix löi hänet Oranje-Nassaun ritarikunnan ritariksi. Miep vastaanotti Los Angelesissa yhdessä Jon Blairin kanssa Oscarin 1996 dokumenttielokuvasta Anne Frank Remembered.

"On tosi omituista, että minunlaiseni tyttö kirjoittaa päiväkirjaa. Ei vain siksi, etten aiemmin ole kirjoittanut mitään vaan myös, koska luulen, etteivät 13-vuotiaan koulutytön mietteet jäljestäpäin tule kiinnostamaan minua itseäni eivätkä ketään muutakaan." (Anne Frank)