Alruuna
Wikipedia
| Alruuna | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Alruuna (Mandragora officinarum) tunnetaan Suomessa myös nimellä lemmenmarja. Alruuna on perunan sukuinen kasvi, jota tavataan luonnonvaraisena Välimereltä Himalajaaan ulottuvalla alueella. Alruuna on monivuotinen kasvi, jolla on suuret, haaroittuvat juuret ja isot lehdet. Kukat ovat kellomaiset ja niiden väri vaihtelee valkoisesta tummansiniseen, marjat ovat keltaiset.
Alruuna oli tärkeä kasvi antiikin Kreikan lääketieteessä esimerkiksi kivunlievittäjänä. Lääkinnälliset vaikutukset johtuvat sen sisältämistä alkaloideista, erityisesti mandrogiinista, atropiinista, skopolamiinista ja hyosyamiinista.
[muokkaa] Alruuna myyteissä
Alruunan juuret muistuttavat alastonta ihmisruumista ja kasviin onkin kansanuskomuksissa ja tarinoissa liitetty maagisia ominaisuuksia. Kasvista valmistetun amuletin uskottiin suojaavan kantajaansa pahoilta hengiltä ja takaavan lähes täyden haavoittumattomuuden. Alruunalla sanottiin olevan käyttöä myös kaikenlaisessa parantamisessa, lemmen nostattamisessa, hedelmällisyyden ja synnytyksen helpottamiseen, ja auttoi kasvi rauhallisen unen saamiseenkin. Tarinoiden mukaan alruunaa kasvoi hirsipuiden läheisyydessä, koska se syntyi hirtettyjen miesten siemennesteestä. Ravintonaan se käytti teloitettujen verta. Kerrottiin, että kasvi huutaa maasta irrotettaessa niin kovaa, että edes mehiläisvahaiset korvatulpat eivät olisi suojanneet kuuroutumiselta. Tämän vuoksi kasvin irrottaminen oli tarinoiden mukaan mahdollista vain koulutettujen koirien toimesta.
Inkvisiitio tulkitsi alruunan hallussapitäjän noidaksi tai velhoksi. Tunnetuin teloitettu jonka syytelistalla alruunan hallussapito on löydettävissä lienee Jeanne d'Arc.
Myyttinen alruuna esiintyy joissakin saduissa. Myös Noidan käsikirjassa löytyy siitä maininta. Uudelleen tunnetuksi alruunan on tehnyt J. K. Rowling, joka on liittänyt sen Harry Potteriin. Siinä hän on liittänyt kasviin humoristisen ominaisuuden jossa kasvi läpikäy samat yksilönkehityksen vaiheet, kuin ihminenkin.
