Alexis Arguello
Wikipedia
| Alexis Arguello | |
| Tiedot | |
|---|---|
| Oikea nimi | Alexis Argüello |
| Lempinimi | El Flaco Explosivo |
| Painoluokka | ylempi höyhensarja |
| Maa | Nicaragua |
| Syntymäaika | 19. huhtikuuta 1952 |
| Syntymäpaikka | Managua, Nicaragua |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 90 |
| Voitot | 82 |
| Tyrmäysvoitot | 65 |
| Tappiot | 8 |
| Ratkaisemattomat | 0 |
| Ei tuomiota / mitätöity | 0 |
Alexis Arguello (oik. Alexis Argüello; s. 19. huhtikuuta 1952 Managuassa, Nicaraguassa) on nicaragualainen entinen nyrkkeilijä. Hänen uransa parhaimmat vuodet ajoittuivat 1970—1980-luvulle, jolloin hän oli maailman huipulla painoluokissaan. Ammattilaisurallaan hän otteli 88 ottelua, joista voitti 80 (64 tyrmäyksellä) ja hävisi kahdeksan.
Höyhensarjalaiseksi Arguello oli kooltaan huomattavan isokokoinen ja ulottuva, 176 senttimetrin mittainen. Hän ryhtyi ammattilaiseksi vuonna 1968 ja eteni kuudessa vuodessa WBA-liiton höyhensarjan maailmanmestaruusotteluun Panama Cityyn Ernesto Marcelia vastaan. Hän hävisi ottelun, mutta saman vuoden loppupuolella voitti kyseisen tittelin kukistettuaan mestaruusottelussa Kalifornian Inglewoodissa kääpiösrajaa aiemmin mielin määrin hallinneen Ruben Olivaresin tyrmättyään tämän 13. erässä. Hän puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi Leonel Hernandezia, Rigoberto Riascoa, Royal Kobayashia ja Salvador Torresia vastaan. Tämän jälkeen hän siirtyi painoluokissa pykälää ylemmäs, koska painon pitäminen tarpeeksi alhaalla tuotti vaikeuksia.
Arguello jatkoi menestyskulkuaan myös ylemmässä höyhensarjassaja kykeni saamaan iskuihinsa enemmän voimaa, koska painoa ei tarvinnut pitää yhtä tiukasti kurissa. Vuoden 1978 tammikuussa hän kukisti WBC-liiton ylemmän höyhensarjan maailmanmestaruusottelussa Alfredo Escalaran. Hän puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi Rey Tamia, Diego Alcalaa, Arturo Leonia, Escaleraa, Rafael Limonia, Bobby Chaconia, Ruben Castilloa ja Rolando Navarretea vastaan. Hänen ainoa tappionsa moneen vuoteen oli pistetappio 10-eräisessä tittelittömässä ottelussa Vilomar Fernandezille samaisena vuonna.
Nicagaguassa käydyn sisäisällissodan jälkeen vuonna 1979 sandinistien hallinto valtiollisti Arguellon omaisuuden ja eräs hänen veljistään kuoli taistelussa vallankumouksellisia vastaan. Arguello palasi kotoaan Miamista takaisin synnyinmaahansa ja taisteli vastavallankumouksellisten oikeistolaisissien puolella.
Vuonna 1981 Arguello siirtyi jälleen yhtä painoluokkaa ylemmäs ja voitti kesäkuussa Lontoossa WBC-liiton kevytsarjan maailmanmestaruusottelussa skotlantilaisen Jim Wattin. Arguelloa pidettiin ennakkosuosikkina, mutta Watt säilyi pystyssä täydet 15 erää kuitenkin häviten pisteillä. Voittonsa myötä Arguellosta tuli ammattilaisnyrkkeilyhistorian kuudes ihminen, joka on kyennyt mestaruuteen kolmessa eri painoluokassa. Tätä mestaruutaan hän puolusti menestyksekkäin ottein tuolloin 20-vuotiasta tulevaa mestaria Ray Mancinia, Roberto Elizondoa, James Buscemea ja Andrew Ganigania vasaan.
Arguello luopui myös kolmannesta mestaruudestaan vapaaehtoisesti ja siirtyi vuonna 1982 jälleen yhtä painoluokkaa ylemmäksi, ylempään kevytsarjaan. Hän kohtasi Miamissa 23 800 katsojan edessä sarjaa hallineen Aaron Pryorin, joka tuohon mennessä oli 31 vastustajastaan tyrmännyt kahta lukuun ottamatta kaikki. 14. erässä Pryor tyrmäsi myös Arguellon. Vuotta myöhemmin Arguello ja Pryor kohtasivat uudelleen, tällä kertaa voitto meni Pryorille teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä. Ottelun jälkeen Arguello ilmoitti lopettavansa uransa, mutta päätös ei täysin pitänyt, sillä Arguello palasi vuosikymmenen aikana kehään kolme kertaa vuoden välein voittaen kaikki ottelunsa. Vielä vuonna 1995 hän nousi kehään, mutta kärsi pistetappion melko tuntemattomalle Scott Walkerille.
