Aksel Airo
Wikipedia
Aksel Fredrik Airo (vuoteen 1906 Johansson) (14. helmikuuta 1898 - 9. toukokuuta 1985) oli suomalainen kenraali joka vastasi operaatioiden suunnittelusta talvi- ja jatkosodan aikana.
Aksel Airo syntyi Turussa ja hänen vanhempansa olivat talonomistaja Otto Fredrik Airo ja Amanda Vilhelmiina o.s. Grönlund. Aksel pääsi ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta vuonna 1917. Koulussa Airo osoitti taipumusta matematiikkaan ja suunnitteli insinöörin uraa. Hän kunnostautui myös seiväshypyssä ja tappeluissa ruotsalaisen koulun poikia vastaan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Airo meni teknillisten opintojen vaatimaan työharjoitteluun puoleksi vuodeksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sisällissota ja opinnot
Valkoisten ja punaisten suhteet kiristyivät sisällissodaksi ja Airo liittyi valkoisten joukkoihin 27. tammikuuta 1918 Lauttakylässä. Kun punaiset löivät joukot hajalle, Airo jatkoi matkaansa rintaman läpi Kankaanpäähän. Hänet siirrettiin 5. Pohjanmaan patteristoon Pietarsaareen, jossa hän toimi aluksi suuntaajana ja tykinjohtajana, myöhemmin jaoksen johtajana. Karjalan rintamalla Airo osallistui Ahvolan taisteluihin ja Viipurin valtaukseen. Näissä taisteluissa Airo sai 2. luokan vapaudenmitalin.
Sodan jälkeen Airo siirrettiin Lappeenrannan tykistökouluun ja nimitettiin reservin vänrikiksi. Jääkärieverstiluutnantti ja diplomi-insinööri Lauri Malmberg ehdotti Airolle sotilasuraa. Airo ylennettiin joulukuussa aktiivivänrikiksi ja sille uralle hän jäi. Toukokuun 19. päivänä vuonna 1919, vapaussodan päättymisen vuosipäivänä, Airo ylennettiin luutnantiksi ja määrättiin Kenttätykistörykmentti 2:n ensimmäisen patteriston väliaikaiseksi komentajaksi. Airo kuului siihen harvalukuiseen joukkoon, joka osasi käyttää kenraalimajuri Vilho Nenosen suunnittelemaa tulenjohtokorttia. Niinpä Airo johti tulta kenraalin järjestämissä näytösammunnoissa.
Syyskuussa vuonna 1920 Airo siirrettiin yleisesikuntaan ja komennettiin upseerien täydennyskoulutukseen Ecole speciale militaireen, Saint-Cyrin kadettikouluun Ranskaan. Vuoden kuluttua hän jatkoi opintojaan Ranskan sotilaskorkeakoulussa, Ecole superieure de guerressa. Nuoremman kurssin oppilaita oli muuan tuleva panssaridivisioonan komentaja, kenraali ja presidentti Charles de Gaulle. Vuonna 1921 Airo ylennettiin kapteeniksi. Vuoden 1923 syksyllä hän palasi yleisesikuntaan ja ylennettiin 6.12. majuriksi. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin Aino Vilhelmiina Vuoren kanssa. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä, Aila vuonna 1926 ja Anja 1928. Vuoden 1925 kesällä Airo nimitettiin yleisesikunnan operatiivisen toimiston päälliköksi ja vuonna 1927 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi. Vuosina 1928-1929 Airo rakensi Suomelle alueellisen puolustusjärjestelmän, jonka perusteella sodanaikaiset puolustusvoimat suunniteltiin.
Airo nimitettiin Polkupyöräpataljoona 2:n komentajaksi Karjalankannakselle. Airo viihtyi hyvin Valkjärvellä, mutta komennus ei jäänyt pitkäaikaiseksi. Hänet komennettiin vuonna 1931 Helsinkiin yleisesikunnan operatiivisen toimiston ja kaksi vuotta myöhemmin operatiivisen osaston päälliköksi. Airo ylennettiin everstiksi vuonna 1933 ja määrättiin puolustusneuvoston sihteeriksi, eli käytännössä Gustaf Mannerheimin oikeaksi kädeksi. Airon vastuulla olivat operatiiviset asiat.
[muokkaa] Talvisota
Suomi käynnisti lokakuun 7.-11.10. 1939 päivinä liikekannallepanon, jota sanottiin ylimääräiseksi harjoitukseksi. Airo oli keskeisessä roolissa suunnitelmien toteuttamisessa.
Puna-armeija hyökkäsi kaikkien teiden suunnissa Suomeen 30.11.1939. Yleisesikunta hajautettiin ympäri Helsinkiä. Eversti Airo aloitti Hotelli Helsingissä työnsä operatiivisten sotatoimien johtajana. Työrupeama tulisi kestämään viisi vuotta. Airon tehtävänä oli tehdä yhteenvedot rintamatapahtumista ja tilanteen vaatimat ehdotukset ylipäällikölle.
Maaliskuun alussa tilanne Kannaksella paheni, venäläiset pyrkivät Viipurin valtaukseen koukkaamalla sekä idästä että lännestä. Ratkaisu oli hiuskarvan varassa, mutta suomalaiset kestivät. Sota päättyi välirauhaan, tuli rintamilla lakkasi 13. päivänä maaliskuuta kello 11.
[muokkaa] Jatkosota
Kesäkuun 22. päivänä vuonna 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto pommitti Suomea ilman edelläkäypää sodanjulistusta. Suomen hallitus katsoi Suomen olevan sotatilassa Neuvostoliiton kanssa. Suomi hyökkäsi itään tarkoituksenaan saada takaisin Moskovan rauhassa menettämänsä alueet. Airo toimi päämajoitusmestarina, sotaoperaatioiden johtajana Suomen armeijan päämajassa Mikkelissä. Päämaja toimi silloisessa keskuskansakoulussa, edelleen toimivassa koulussa, jonka nykyinen nimi on Päämajakoulu.
Aluksi suomalaiset valloittivat Karjalankannaksen ja Itä-Karjalan. Syyskuun alussa Karjalankannaksella saavutettiin vanha raja ja Laatokan pohjoispuolella Syväri. Petroskoi vallattiin syys-lokakuun vaihteessa ja kaupungin uudeksi nimeksi tuli Äänislinna. Sallan suunnalla vihollinen heitettiin rajan taakse. Vuoden 1942 keväällä Suomi valtasi Suursaaren ja Tytärsaaren. Rintamat hiljenivät, alkoi asemasota. Airo ylennettiin kenraaliluutnantiksi 3.6.1942.
4.-5.9.1944 sotatoimet Suomen ja Neuvostoliiton välillä päättyivät. Airo nimitettiin yleisesikunnan päälliköksi. Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 18.11. "Hänen taitavalla ja kriittisellä johdollaan on tehty kaikki sotatoimia koskevat suunnitelmat", perusteluissa todetaan. Marskilta kysyttiin sodan jälkeen kuka johti sotatoimia. Hän vastasi:"Airo ja minä." Airo vastasi samaan kysymykseen:"Marski ja minä."
[muokkaa] Asekätkentä
Vuoden 1945 kesäkuussa Airo pidätettiin "kuulusteluja varten" asekätkentäjutussa. Kuulustelut tosin alkoivat vasta yli puoli vuotta myöhemmin. Turvasäilöön vanki Airo määrättiin syyskuussa ja vangituksi hänet julistettiin vuoden 1947 maaliskuussa, istuttuaan lähes kaksi vuotta Valpon putkassa. Airo sai syytteet asekätkennästä ja laittomasta liikekannallepanon valmisteluista. Airo kiisti syytteet ja piti liikekannallepanoväitteitä keinotekoisina ja jopa absurdeina.
Airo vapautettiin vankilasta, edelleen yleisesikunnan päällikkönä. Vuoden kuluttua hän joutui jättämään paikkansa "yleisen edun nimissä". Kenraali muutti Ristintaipaleen tilalleen Heinolan maalaiskuntaan. Vuosina 1958-1966 Airo istui eduskunnassa kokoomuksen kansanedustajana.
Aksel Fredrik Airo kuoli 87-vuotiaana 9. päivänä toukokuuta vuonna 1985. Hänet on haudattu Ristintaipaleelle.
