Ainesidemos
Wikipedia
Ainesidemos (kreik. Αἰνησίδημος, ensimmäinen vuosisata eaa.) oli antiikin kreikkalainen, myöhäishelleenisellä kaudella elänyt skeptikoiden koulukuntaan kuulunut filosofi.
[muokkaa] Elämä
Diogenes Laertioksen mukaan Ainesidemos oli kotoisin Knossoksesta, Kreetalta, mutta eli ja opiskeli Aleksandriassa. Hänen opettajansa oli Herakleides (eri henkilö kuin peripateetikko Herakleides). Hän vaikutti hieman Ciceron jälkeen.
Aidesidemos oli alun perin Platonin Akatemian jäsen. Akatemia oli skeptinen Arkesilaoksesta ainakin Karneadeehen asti. Ainesidemoksen aikoihin koulu oli kuitenkin jakaantunut useampiin kilpaileviin osiin, ja huomattavasti pehmentänyt tai jopa hylännyt skeptisyyden stoalaisten kanssa käytyjen dialektisten keskusteluiden seurauksena.
Ainesidemos valitti, että tilanne oli mennyt niin pitkälle, että akatemialaiset olivat vain "stoalaisia konfliktissa stoalaisten kanssa". Tämän vuoksi hän erosi akatemiasta ja perusti oman pyyrholaisen skepsismin koulukuntansa, niin kutsutun kolmannen skeptisen koulun. Koulussa hän elvytti Pyrrhonin ja Timonin opetukset. Hänen pääteoksensa oli kahdeksan kirjaa käsittävä yhteenveto Pyrrhonin opetuksista, Hahmotelma pyrrhonismin alkeiksi, joka oli osoitettu Lucius Tuberolle.
[muokkaa] Filosofia
Ainesidemoksen filosofia koostui neljästä pääosasta, jotka olivat: syyt skeptisismiin ja epäilyyn, hyökkäys kausaliteettia ja totuutta vastaan, fyysinen teoria ja moraaliteoria. Näistä kaksi ensin mainittua ovat merkittävimmät. Syyt epäilyyn on annettu kymmenen "kielikuvan" muodossa:
- Eri eläimillä on erilaisia tapoja aistia;
- Samanlaisia eroja havaitaan yksittäisten ihmisten välillä;
- Jopa yhdellä ihmisellä aistien antamat tiedot ovat ristiriitaisia,
- ne vaihtelevat ajasta aikaan fyysisten muutosten myötä, ja
- paikallisten suhteiden mukaan;
- Kappaleet tunnetaan ainoastaan epäsuorasti ilman, kosteuden, yms. välityksellä,
- ja ne ovat jatkuvan värin, lämpötilan, koon ja liikkeen muutoksen tilassa;
- Kaikki aistimukset ovat suhteellisia ja vaikuttavat toinen toisiinsa;
- Saamamme vaikutukset tulevat vähemmän syviksi toiston ja tavan myötä; ja
- kaikki ihmiset kasvavat erilaisiin uskomuksiin, ja eri lakien ja sosiaalisten olosuhteiden alaisuuteen.
Totuus vaihtelee loputtomasti olosuhteiden myötä, eikä olosuhteiden aikaansaamaa vaikutusta voida edes mitata. Siksi ei ole olemassa mitään absoluuttista tietoa, sillä kaikilla ihmisillä on erilaiset asitimukset, ja jokainen järjestää ja ryhmittelee saamansa tiedon omilla keinoillaan. Näin muodostettu tieto on aina puhtaasti subjektiivista.
Toinen osa Ainesidemoksen töistä muodostuu hyökkäyksestä kausaliteetin teoriaa vastaan. Hän esitti lähes kaikki argumentit, jotka ovat nykyisen skeptisismin perustana. Syyllä ei ole itsenäistä olemassaoloa havaitsevan mielen ulkopuolella; sen pätevyys on ainoastaan ideaalisesta, tai kuten Immanuel Kant olisi sanonut, subjektiivista. On mahdoton kuvitella suhdetta syyn ja seurauksen välille. Jos nämä kaksi asiaa ovat eri asioita, ne ovat joko yhtäaikaisia tai toisiaan seuraavia. Jos ne ovat yhtäaikaisia, syy on seuraus ja seuraus on syy. Jos ne eivät ole yhtäaikaisia, syyn tulee edeltää seurausta, koska seuraus ei voi edeltää syytä, ja tällöin tulee olla olemassa hetki, jolloin syy ei ole vaikuttava eli oma itsensä. Tällaisilla argumenteilla hän päätyi skeptisyyden perustavanlaatuiseen periaatteeseen, syiden radikaalin ja universaalin vastustamiseen.
Päädyttyään tähän johtopäätökseen, hän saattoi sulattaa Herakleitoksen fyysisen teorian omaansa, niin kuin Sekstos Empeirikos on kuvannut teoksessaan Hypoiyposes. Myöntämällä, että ristiriidat ovat olemassa yhtäaikaisesti havaitsevalle subjektille, hän saattoi esittää, että ristiriitaiset ominaisuudet ovat yhtäaikaisia samassa objektissa.
Kun Ainesidemos oli näin poistanut syyn ja seurauksen ideat, hän jatkoi kaivamalla perustukset eettisten periaatteiden alta. Hän kielsi, että kuka tahansa voisi suunnata kohti hyvää, nautintoa tai onnellisuutta absoluuttisena, konkreettisena ideaalina. Hänelle kaikki teot ovat nautinnon ja kivun, hyvän ja pahan tuotteita. Eettisten yritysten päätöksenä on johtopäätös, että kaikki yritykset ovat turhia ja epäloogisia.
Tällaisen destruktiivisen skeptisismin keskeisimmät periaatteet ovat pysyneet samaana siitä saakka, kun ke kirkastuivat Ainesidemokselle, aina nykyajan kehittyneempiin skeptikoihin saakka.
| Antiikin filosofia |
| Skeptinen koulukunta |
|
Pyrrhonistinen skeptisyys: Pyrrhon | Timon | Ainesidemos | Sekstos Empeirikos |
