Abraham Achrenius
Wikipedia
Abraham Achrenius (s. 1. helmikuuta 1706, Somerniemi – k. 28. syyskuuta 1769, Nousiainen) oli suomalainen herännäispappi ja virsirunoilija. Hän oli rukoilevaisuuden hengellinen isä. Opiskeluaikana hän kuuli varoituksia sen ajan herätysliikkeestä pietismistä. Ollessaan kotiopettajana Ahvenaisten kartanossa hän tutustui pietismiin kartanon isännän Gustaf Creutzin kautta ja joutui kovaan synninhätään. Achreniuksesta tuli itsestään pietisti. Hän toimi pappina mm. Ähtävällä, missä tutustui kirkosta eroon pyrkivään yltiöpietismiin eli separatismiin. Saarnatessaan kirkossa hän joutui hurmoksiin ja luopui 1740 papinvirasta lahkolaisherännäisyyden vaikutuksesta. Tämän johdosta hän joutui Turun tuomiokapitulin kuultavaksi. Achrenius muutti Ruotsiin separatistiliikkeen yhteisöön mutta pettyi liikkeeseen.
Myöhemmin Achrenius haki takaisin papinvirkaan ja toimi mm. Turun linnan saarnaajana. Hän oli kuollessaan Nousiaisten kirkkoherra. Sen ajan konventikkeliplakaatti kielsi saarnaamisen kirkon ulkopuolella mutta ei kieltänyt veisaamista, siksi Achrenius kirjoitti pitkiä virsiä.
Achreniuksen virret, erityisesti Sionin Juhla-Wirret, ja hartauskirjat ovat herätysliikkeissä käytössä edelleen.
Abraham Achrenius oli Achreniuksen pappis- ja runoilijasukua. Hänen poikansa Antti Achrenius ja veljenpoikansa Simo ja Henrik Achrenius kirjoittivat myös runoja.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ilpo Sinkko: Abraham Achrenius (rukoilevaisen herätysliikkeen hengellinen isä)
- Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Abraham Achrenius
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Jaakko Haavio: Siionin vanki, romaani elävästä toivosta. Elämäkertaromaani Abraham Achreniuksen elämästä.
