A priori ja a posteriori

Wikipedia

A priori ja a posteriori ovat epistemologisia termejä, jotka viittaavat tietyn tiedon luonteeseen. Termit viittaavat havaintokokemukseen, jonka suhteen a priori tarkoittaa ennen ja a posteriori jälkeen.

Aprioriset väittämät ovat siis analyyttisia järjen totuuksia, jotka pitävät aina paikkansa. Meidän ei tarvitse tehdä empiirisiä tutkimuksia tai nähdä puhuttua kohdetta voidaksemme varmistua niiden todenmukaisuudesta. Aposterioriset väittämät liittyvät empiirisiin havaintoihin ja viittaavat kohteisiin, joista lauseissa puhutaan.

Analyyttisiä väittämiä:

Kaikki poikamiehet ovat naimattomia
Kaikki poikamiehet ovat miehiä
2+2=4

Aposteriorisia väittämiä

Kaikki poikamiehet ovat harmaatukkaisia
Matti on punatukkainen
Mikä tahansa riittävän kevyellä vauhdilla ilmaan heitetty kappale palaa takaisin maan pinnalle

Jaottelua on käytetty aina, mutta nykymerkityksessään se alkoi yleistyä Immanuel Kantin töiden myötä. Hänen aikalaisensa filosofit, kuten David Hume päätyivät kieltämään jopa kausaliteetin. Humen argumentti kulkee seuraavasti. Kausaliteetti oletetaan kokemukseen, koska olemme tottuneet siihen, että yhtä ilmiötä seuraa aina toinen. Kuitenkaan emme voi päätellä siitä, että aurinko on aina noussut sitä, että se nousee huomennakin. On hyvin kuviteltavissa että se ei nouse, kyseessä ei ole käsitteellinen mahdottomuus kuten kulmikas ympyrä. Newtonin äskettäin kehittämä fysiikan kuvaus kuitenkin perustui pitkälti kausaliteetille ja kuvasi ulkomaailmaa hämmästyttävän tarkasti. Tämän vuoksi Kant halusi luoda vahvemman filosofisen perustan kausaliteetille. Kant jaotteli apriorisen ja aposteriorisen tiedon lisäksi synteettisen ja analyyttisen tiedon. Kantin "Puhtaan järjen kritiikin" keskeisenä kysymyksenä on synteettisen apriorisen tiedon eli informaatiota lisäävän mutta havaintokokemusta edeltävän tiedon mahdollisuus. Kantin mukaan esim. matematiikka ja kausaliteetti kuuluvat tälle alueelle. Ne ovat synteettistä tietoa, koska ne lisäävät informaatiota, ja apriorista, koska väitteen todenmukaisuudesta varmistumisen jälkeen sitä voidaan soveltaa jo ennakolta suhteessa havaintokokemukseen. Kausaliteetti on sinänsä apriorista, että se Kantin mukaan on havainnon mahdollistava ennakkoehto. Tämä Kantin ratkaisu kausaliteetin ongelmaan on melko yleisesti hyväksytty, mutta keskustelu siitä, onko kausaliteettitieto tai mikään muukaan synteettistä ja apriorista jatkuu yhä.

On esitetty myös, että apriorisen tiedon olemassaolo on puhtaasti käytettyjen käsitteiden määritelmiin pohjautuva mieltämiskysymys. Apriorinen tieto ei kuitenkaan viittaa minkäänlaiseen geneettiseen tai biologiseen tietoon, vaan yksinkertaisesti analyyttisiin järjen ajatusrakennelmiin, jotka ovat muotoutuneet eri ihmisten erilaisten kokemusten ja havaintojen myötä, mutta niitä on totuttu pitämään tosina jo määritelmiensä puolesta.

Apriorinen ja aposteriorinen tieto on aina propositionaalista tietoa, eli "tietoa että". Perinteisesti puhtaan apriorisia tieteenaloja ovat olleet matematiikka ja logiikka, kun taas puhtaasti aposteriorista tietoa tutkivat esim. historia ja sosiologia.

Loogisten positivistien määrittelemä jako kaikista lauseita analyyttisiin totuuksiin ja empiirisiin väitteisiin.