Öljyliuske

Wikipedia

Öljyliuske, palavakivi eli kukersiitti (engl. oil shale, viroksi põlevkivi eli palava kivi) on joukko väriltään mustasta tummanruskeaan vaihtelevia liuskeita, minkä sisältämästä kerogeenistä voidaan pyrolyysin avulla valmistaa öljyä 450–500 °C:n hapettomassa lämpötilassa. Sitä käytetään sähkön tuottamiseen.

Öljyliuske on kivihiilen tapaan syntynyt miljoonia vuosia sitten maan puristukseen jääneistä orgaanisista aineksista. Sitä esiintyy merkittävässä määrin ainoastaan Brasiliassa, Venäjällä Kiinassa ja Virossa, jossa se on maan tärkein luonnonvara. Öljyliuskeen kaivaminen on aiheuttanut Virossa merkittäviä ympäristöongelmia. Öljyliusketta on louhittu Virossa jo 90 vuotta.^[1]

Öljyliuske muodostuu kolmesta aineosasta: karbonaateista (kalsiitti ja dolomiitti, 15-70%), orgaanisesta aineesta (leväjäännöksiä 10-60%) ja terrigeenisestä aineesta (15-55%).

[muokkaa] Sähköenergian lähteenä

Viron sähköntuotannosta kolme neljännestä perustuu öljyliuskeeseen. Viro on maailman ainoa maa, missä öljyliuske on primäärienergian pääasiallinen lähde.

Öljyliusketta tuottaa valtionenemmistöinen Eesti Põlevkivi Koillis-Virossa Kohtla-Järven lähellä. Sähköä siitä puolestaan tuottavat Eesti Energia- ja Kohtla-Järve Soojus -sähköyhtiöt. Öljyliuskeesta nestemäisiä öljytuotteita valmistaa Kiviter AS.

1999 Narvan voimalaitosyhtiö käytti 85% Eesti Põlevkivin tuotannosta. Yhdysvaltalainen NRG Energy osti 49%:ia Narvan voimalaitosyhtiöstä ja Narvan voimalaitosyhtiö 51% Eesti Põlevkivistä. NRG Energy suorittaa noin 80 miljoonan dollarin investointiohjelmaa Eesti Põlevkivissä, mikä aikoo jatkaa liuskekiven tuottamista seuraavat 40 vuotta. Kuitenkin Euroopan unionin komissio on kiinnittänyt huomiota öljyliuskeen epäekologisuuteen ja asettaa paineita sen ympäristöhaittojen rajoittamiselle, mikä saattaa vaikuttaa uusien louhosten tai kaivosten aloittamiseen rajoittavasti.