Kuokkavierasjuhlat
Wikipedia
Kuokkavierasjuhlat ovat radikaalien yhteiskunnallisten ryhmien järjestämä mielenosoitus, jota alettiin järjestää 1990-luvun alkupuolella.
Mielenosoituksen järjestyspaikka oli Presidentinlinnan edessä, sillä kun Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta Suomen presidentti järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton, yli tuhat valittua suomalaista kokoontuu juhlimaan Presidentinlinnaan. Mielenosoitus on järjestetty vastalauseeksi näille juhlille. Kuokkavierasjuhlien taustalla oli erilaisia radikaaleja ryhmiä kuten anarkisteja. Kuokkavierasjuhlien suunnittelusta tiedotettiin toisinaan etukäteen esimerkiksi joidenkin kansalaisjärjestöjen sähköpostilistoilla.
Mediassa oli jonkin verran epäselvyyttä mielenosoittajien poliittisista tavoitteista. Toisinaan puhuttiin "globalisaation vastustajista", mutta kuokkavieraiden omissa tiedotteissa tai plakaateissa puhuttiin enemmän sosiaalipoliittisista asioista tai kritisoitiin linnanjuhlia muun muassa elitistisiksi. Anarkisteille itsenäisyyspäivä sinänsä sopi tietysti hyvin protestin ajankohdaksi.
Mielenosoittajat pyrkivät useana vuonna kohti Presidentinlinnaa ja poliisi esti tämän. Tapahtuman yhteydessä esiintyi myös jonkin verran väkivaltaa, lähinnä linnanjuhlien kutsuvieraiden taksien potkimista tai heiluttelua. Vasemmistonuorten silloinen puheenjohtaja, Paavo Arhinmäki, sai kritiikkiä osakseen osallistuttuaan kuokkavierasjuhliin ja mentyään seuraavana vuonna itse linnanjuhliin.
Vuoden 2003 kuokkavierasjuhlien jälkeen tapahtuman taustalla olleet tahot ilmoittivat tiedotteessaan vuoden 2003 lopulla, että kuokkavierasjuhlat ovat menettäneet tehonsa, ja että on aika etsiä uusia poliittisen toiminnan muotoja. Vuonna 2004 poliisi varustautui juhlien varalle kuitenkin vielä yhtä vahvasti kuin edellisenä vuonna.
Vuonna 2006 kuokkavierasjuhlat järjestetiin jälleen. Järjestäjät ilmoittivat internetissä haluavansa "rajattoman kapinan rajatonta eliittiä vastaan".[1] Tilaisuus jäi kuitenkin pieneksi ja vaisuksi. Mielenosoittajia oli paikalla enimmilläänkin alle sata, poliisin arvion mukaan 60-70 [2]
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kuokkavieraat ja radikaali kansalaistoiminta (toim. Tommi Hoikkala) (Nuorisotutkimusseura 2004)
- Kansan kuokkavierasjuhlista yhteiskunnalliseen lakkoon (Jukka Peltokoski) (Megafoni 19.12.2003)
- Liike joka ei saapunut paikalle (Luther Blissett & Aimo Anonyymi) (Megafoni 6.12.2004)
- Kuokkavieraat saivat sparraajia nuorilta isänmaan ystäviltä (Alberto Claramunt) (Turun Sanomat 7.12.2003)
